Miten stressi aiheuttaa sairauksia?
Terveydelle haitallisella stressillä tarkoitetaan sellaista kuormitusta, joka jatkuu pitkään ja ylittää yksilön voimavarat. Tällainen kuormitus voi olla fyysistä, kuten raskaiden taakkojen kantaminen, tai psyykkistä, kuten kova työpaine, iso elämänmuutos tai suuri suru. Lyhytkestoinen stressi voi jopa parantaa suorituskykyä. Suurikaan stressi ei siis välttämättä ole terveydelle vaarallista, jos ihminen kokee hallitsevansa tilanteen ja selviytyy siitä.
Stressin on todettu tutkimusten perusteella liittyvän ainakin sydän- ja verisuonitauteihin, mielenterveyden häiriöihin, diabetekseen ja tuki- ja liikuntaelinten vaivoihin. Sydän- ja verisuonitaudit ovat johtava kuolinsyy länsimaissa. Aikuisiällä alkavaa kakkostyypin diabetesta kutsutaan länsimaissa jo epidemiaksi: sen ennustetaan nousevan neljänneksi yleisimmäksi kuolinsyyksi vuoteen 2030 mennessä (Mathers & Loncar 2006). Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, mielenterveyden häiriöt ja sydän- ja verisuonitaudit ovat kolme yleisintä työkyvyttömyyttä aiheuttavaa sairausryhmää länsimaissa (Järvisalo ym. 2005).
Stressin on todettu olevan myötävaikuttava ja joissakin tilanteissa jopa itsenäinen riskitekijä näille sairauksille. Kuvassa «»1 on kuvattu niitä mekanismeja, joiden välityksellä stressi saattaa vaikuttaa terveyteen.
| Suora yhteys | Stressi aiheuttaa muutoksia elimistössä ja sen toiminnoissa. Nämä muutokset vaikuttavat sairauden kehittymiseen, puhkeamiseen tai kulkuun. |
|---|---|
| Epäsuora yhteys | Stressi johtaa elämäntapa- tai käyttäytymisvalintoihin, jotka puolestaan vaikuttavat sairauden kehittymiseen, puhkeamiseen tai kulkuun. |
| Käänteinen yhteys | Sairaus tai sen esiaste häiritsevät ihmisen toimintaa tai synnyttävät huolta ja siten aiheuttavat tai lisäävät stressiä. |
| Keinotekoinen yhteys | Kolmas tekijä lisää yhtaikaa sekä stressin että sairauden todennäköisyyttä. Tällainen tekijä voi olla esimerkiksi ihmisen sosioekonominen asema (köyhyys) tai persoonallisuus (taipumus kokea kielteisiä tunteita). |
Kuormitus voi heikentää ihmisen vastustuskykyä flunssaa vastaan
Amerikkalaisessa tutkimuksessa osoitettiin, että kuormittuneena sairastuu flunssaan todennäköisemmin kuin vähän kuormittuneena. Todennäköisyys sille, että opiskelijalle puhkesi flunssa sen jälkeen, kun hänelle annettiin virusta nenän limakalvolle, oli sitä suurempi, mitä enemmän opiskelija raportoi elämässään olevan psyykkistä stressiä.
Cohen ym. 1991.
Suora yhteys
Teorioita suorasta stressin vaikutuksesta fyysiseen sairauteen on useita. Todennäköisesti mikään niistä ei selitä kaikkea, vaan elimistössä on samanaikaisesti käynnissä useita näistä prosesseista (taulukko «Stressi voi olla yhteydessä sairauksiin monella tavalla.»1).
Teoria yleisestä haavoittuvuudesta esittää, että psykososiaalinen ympäristö ja ihmisten käytössä olevat voimavarat muovaavat ihmisten mahdollisuuksia selvitä taudinaiheuttajista ja kuormitustekijöistä (Cassel 1974). Tämän teorian mukaan yksi tällainen psykososiaalinen tekijä on stressi.
Pieni häiriö useassa elimistön toiminnassa voi olla yhtä haitallista kuin suuri häiriö yhdessä toiminnassa. Kun samalle henkilölle kasaantuu lievästi koholla oleva verenpaine, jonkin verran jatkuvaa univajetta, tasaisesti huonoa palautumista sekä stressiä työstä ja vapaa-aikana, vaikutus terveyteen ja työkykyyn voi olla merkittävä. Tällaista usean tekijän aiheuttamaa elimistön sopeutumistilan järkkymistä sanotaan allostaattisen kuorman lisääntymiseksi (Juster ym. 2010). Sairauksiin johtavan allostaattisen häiriön kehittyminen kestää useita vuosia. Allostaattisen kuorman lisääntyminen kaksinkertaiseksi lisää ennenaikaisen kuoleman vaaraa 10 prosentilla ja lisääntyminen viisinkertaiseksi kasvattaa vaaraa 40–50 prosenttia (Karlamangla ym. 2006).
Vaikeille elämäntapahtumille, suurille muutoksille ja menetyksille on tyypillistä se, että ne tapahtuvat odottamattomasti ja että tapahtuma ei yleensä ole toivottu (Hammen 2005, Monroe & Harkness 2005). Kuormittaviin elämäntilanteisiin liittyy yleensä huoli tulevasta ja ahdistus siitä, miten edessä olevasta tilanteesta selviää. Tämä ilmenee ihmisessä muun muassa kärsimättömyytenä tai levottomuutena, joka pitkään jatkuessaan voi johtaa ahdistuneisuuteen, masennusoireisiin ja lopulta vakavaan masennustilaan.
Elämäntapahtumien ja masennuksen välitysmekanismin arvellaan olevan myös fysiologinen ja biokemiallinen (kuva «Miten stressi liittyy sydän- ja verisuonitauteihin?»1 HPA-akselin toiminnasta). Pitkään jatkuessaan stressin fysiologiset ja biokemialliset prosessit, kuten kohonnut kortisolin eritys, voivat johtaa esimerkiksi vakavaan masennustilaan. (Lönnqvist 2009.)
| Teorian nimi | Mekanismi | Ilmentymät ja vaikuttavat tekijät |
|---|---|---|
| Kognitiivisen aktivoitumisen teoria |
|
|
| Allostaattinen kuormakertymän teoria |
|
|
| Aineenvaihdunnan uupuminen |
|
|
| Biologisten rytmien häiriintyminen |
|
|
Kuormitus voi hidastaa elimistön luontaista elpymistä
Amerikkalaisessa tutkimuksessa näytettiin, että naisilla, jotka toimivat Alzheimerin tautia sairastavan omaisen omaishoitajana, vaurioitunut iho parani hitaammin kuin niillä naisilla, joilla tällaista hoitovastuuta ei ollut. Ero ihon paranemisen ajassa ryhmien välillä oli 9 päivää.
Kiecolt-Glaser ym. 1995.
Epäsuora yhteys
Osa pitkittyneen stressin terveysvaikutuksista voi välittyä terveyskäyttäytymisen kautta (Adler & Matthews 1994, Taylor ym. 1997). Terveyskäyttäytymisellä tarkoitetaan ihmisen elintapoja, jotka vaikuttavat hänen terveyteensä. Tällaisia ovat esimerkiksi ruokailutottumukset, liikunta, tupakointi ja päihteiden käyttö (Kujala ym. 2002).
Jatkuva stressi voi saada ihmisen tekemään sellaisia valintoja, jotka vaikuttavat epäedullisesti terveyteen (Siegrist & Rödel 2006), kuten jättämään liikunnan tai harrastamaan lohtusyömistä. Monet kielteiset elämäntapavalinnat vaikuttavat elimistön kannalta samaan suuntaan kuin stressi eli elimistöä kuormittavasti (McEwen 1998). Ihmiset kuitenkin reagoivat hyvin erilailla kuormittavissa tilanteissa. Muista altistavista tekijöistä johtuen jotkut saattavat esimerkiksi lisätä alkoholin käyttöä kuormittuneena ja toiset taas luopua siitä kokonaan (Cooper ym. 1990 & 1992, Pohorecky 1991).
Kuormitus voi nopeuttaa solujen ikääntymistä
Telomeerit ovat solujen kromosomien kärkiosia, jotka lyhenevät joka kerta, kun solu jakautuu. Telomeeri menettää jakautumisten myötä toimintaominaisuuksiaan ja vähitellen "vanhenee". Amerikkalaisessa tutkimuksessa todettiin, että terveillä naisilla, joilla oli hoidettavaan sairas lapsi, solujen telomeerit olivat lyhyempiä kuin vertailuryhmän naisilla, joilla oli terve lapsi. Ero solujen telomeerien pituudessa vastasi 10 vuoden aikana tapahtuvaa ikääntymistä. Myös työperäisen väsymyksen on todettu liittyvän lyhyempiin telomeereihin.
Epel ym. 2004, Ahola ym. 2012b.
Stressin ja elämäntapavalintojen välillä on todettu vahvempia yhteyksiä silloin, kun on otettu huomioon huonojen elintapojen kasautuminen. Sekä työn vaatimusten ja hallinnan että ponnistelun ja palkitsevuuden epäsuhta liittyy monesti useaan yhtäaikaiseen huonoon elämäntapaan (Kouvonen ym. 2006a & 2007).
Stressaantuneilla huonot elintavat
Suomalaisessa kunta-aineistossa todettiin, että niillä, jotka työskentelivät kuormittavassa tilanteessa, oli todennäköisemmin vähintään kolme huonoa elämäntapaa kuin ei-stressaantuneilla.
Kouvonen ym. 2006a & 2007.
On myös laskettu, että sepelvaltimotautikuolleisuudessa havaittu ero alemmassa ja ylemmässä ammattiasemassa työskentelevien välillä pienentyisi todennäköisesti jopa 70 %, jos kaikki työntekijät osallistuisivat elämäntapamuutoksiin verenpaineen, kolesterolin ja verensokerin alentamiseksi ja lopettaisivat tupakoinnin (Kivimäki ym. 2008).
Käänteinen yhteys
Ikääntyminen, perussairaudet, lääkitykset, fyysinen kunto ja eräissä tapauksissa myös sukupuoli saattavat vaikuttaa merkittävästi stressioireiden kokemiseen (Chandola ym. 2010). Esimerkiksi sydäninfarktin riski suurenee tunnepitoisissa tilanteissa, kuten vihanpurkauksen jälkeen tai suuren surun kuten aviopuolison kuoleman yhteydessä. Tunnettuja ovat myös urheilukilpailujen katsojien sepelvaltimotautikohtaukset.
Penkkiurheilijan kuolema
Hollantilaisten jalkapallo-ottelun katsomossa olleiden miesten sydäninfarkti- ja aivohalvauskuolemien määrä lisääntyi äkillisesti sen jälkeen, kun Hollanti oli hävinnyt Ranskalle jalkapallon Euroopan cupissa vuonna 1996.
Baumhäkel ym. 2007.
Elämäntapahtumiin liittyvässä stressissä on havaittu, että osa elämäntapahtumien vaikutuksista on henkilöstä riippuvaa. Toisin sanoen masennusta sairastaneille henkilöille voi todennäköisemmin kehittyä ihmissuhteisiin liittyviä ristiriitoja kuin henkilöille, joilla ei ole ollut masennusta. Tällöin ei varmuudella voida päätellä syy-seuraussuhteen suuntaa. Krooniseen stressiin liittyvässä tutkimuksessa on niin ikään vain harvoin pystytty erottamaan ajallista järjestystä eli kumpi oli ensin, stressi vai masennus, vai onko kyseessä noidankehä, jossa molemmat vahvistavat toisiaan.
Tapaus-verrokkitutkimusten tuloksiin voi syntyä harha tutkittavien valikoitumisesta tutkimukseen ja stressikokemusten arvioimisesta vasta jälkikäteen. On esimerkiksi mahdollista, että sairastuneet arvioivat jälkikäteen stressin ennakoineen tapahtumaa, jotta sairaus saisi selvän selityksen heidän mielessään. Täten tapaus-verrokkitutkimuksella ei pystytä täysin varmistamaan sitä mahdollisuutta, että stressin kokemus on sairastumisen syy eikä seurausta siitä. Saattaahan olla myös, että henkilöt, joilla on diagnosoimaton sairaus rasittuvat muita helpommin ja siksi kokevat esimerkiksi työympäristönsä muita vaativammaksi ja rasittavammaksi.
Sairaudet kehittyvät yleensä pitkän ajan kuluessa ja harvoin on selvää, milloin tauti on alkanut. Etenkin kun stressi ja vaivat kulkevat käsi kädessä, on usein vaikea erottaa, kumpi oli ensin ja mikä on syytä ja mikä seurausta (Haukka ym. 2010).
Keinotekoinen yhteys
Kun työstressiä mitataan kyselymenetelmillä, on mahdollista, että ihmisen kokema työstressi heijastaakin hänen muita ominaisuuksiaan, kuten persoonallisuuden piirteitä tai mielenterveyttä, jotka ovat itsenäisesti yhteydessä sepelvaltimotautiin. Täten havaittu yhteys (stressi-sairaus) johtuukin näiden tekijöiden (persoonallisuus-stressi ja persoonallisuus-sairaus) välisistä itsenäisistä yhteyksistä eikä stressistä (ks. luku 4 Miksi toiset ovat herkempiä stressille kuin toiset? «Miksi toiset ovat herkempiä stressille kuin toiset?»2 ja luku 6 Miksi ihmiset kokevat stressin eri tavoin? «Miksi ihmiset kokevat stressin eri tavoin?»3.