Tunteiden käsittely

Tunteet ovat osa ihmisyyttä

Luonnollista ihmisille on halu tuntea miellyttäviä tunteita ja halu vältellä ikäviä tunteita. Ongelmana on se, että elämä tuottaa ihmiselle ajoittain pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, jolloin on normaalia reagoida asioihin myös tunnetasolla. Kaikilla ihmisillä on jossain vaiheessa elämää haasteita tai vaikeuksia. Tärkeä merkitys psyykkiselle hyvinvoinnille on sillä, miten suhtautuu tunteisiin. Ihmisellä ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se tosiasia, että on kaikenlaisia tunteita. Tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät, niihin voi opetella suhtautumaan uudella tavalla hyväksyvästi.

Tunteiden hyväksyminen

Tunteiden hyväksyminen ei tarkoita sitä, että ihminen toimii aina niiden mukaisesti, vaan käyttäytymistään ihmisen tulee luonnollisesti säädellä. Tunteiden välttämisestä saattaa seurata lisää kuormittuneisuutta, koska energia menee sen kontrolloitiin, mitä saa ja mitä ei saa tuntea. Tietoisen läsnäolon harjoittelulla vahvistetaan sisäisen kokemusmaailman hyväksymistä ja toisaalta harjoitellaan myös irtipäästämistä.

Myös psykologinen joustavuus vahvistuu, koska tiedostaen voidaan tehdä viisaita valintoja, esimerkiksi keskittyä arvojen mukaisen elämän tekojen tekemiseen siitä huolimatta, että siihen voi jossain vaiheessa liittyä vaikeita tunteita. Autopilotti ei tällöin ohjaa ihmistä, vaan ihminen käyttää oikeuttaan valita viisaasti oma toimintansa. Tunteet tunnistetaan tunteiksi, ne otetaan huomioon, mutta tunteet eivät yksinomaan ohjaa käyttäytymistä.

Tunteet välittävät tietoa itsestä

Tunteet antavat ihmiselle tärkeää tietoa. Ihmisen olisi hyvä kuunnella tunteitaan, koska ne kertovat jotakin hänestä itsestään. Ne kuvaavat esimerkiksi sitä, mitä hän haluaa ja mitä hän ei halua. Ne auttavat tunnistamaan omia tarpeita. Joskus omien arvojen vastainen elämä voi tuottaa vaikeita tunteita. Tunteet voivat viestiä muutostarpeesta elämässä. Tunteet auttavat ihmistä myös kehittämään tavoitteita. Tunteiden välttely tai esimerkiksi ahdistuneisuus voi luoda psykologisia esteitä arvojen mukaisen elämän tielle. Toisaalta tunteet auttavat myös sopeutumaan sekä hyviin että vaikeisiin asioihin. Tunneprosessin läpikäyminen on luonnollinen osa sopeutumista.

Tunteet välittävät tietoa muista

Tunteet viestivät jotain vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Tunteet välittävät tietoa viestinnässä toisille. Tunteet auttavat myös ymmärtämään, mitä mieltä itse on asioista, kun on vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Tunteista kommunikoimalla tulee vuorovaikutukselle myös enemmän painoarvoa. Toisia ymmärretään paremmin, kun havaitaan heidän tunnereaktionsa asioihin. Yhteys toisiin ihmisiin vahvistuu avoimen vuorovaikutuksen kautta. Ihmisyyteen kuuluu tunteiden tunteminen, jolloin mahdollistuu esimerkiksi vertaistuki erilaisissa haastavissa elämäntilanteissa, vastavuoroinen hyväksyntä ja ymmärtäminen. Esimerkiksi suru herättää myötätuntoa; ilo ja rakkaus yhdistävät ihmisiä ja vahvistavat yhteisöllisyyttä.

Toimintaan valmistautuminen

Tunteet valmistavat ja motivoivat ihmistä toimintaan. Jos joutuu esimerkiksi uhkaavaan tilanteeseen, aktivoituva pelon tunne saa aikaan taistele tai pakene -reaktion. Myös jähmettymisestä ja siitä, ettei tee yhtään mitään, saattaa olla hyötyä joissain uhkaavissa tilanteissa. Pelko lisää valmiutta reagoida tilanteeseen. Vaikeat tunteet voivat olla verrattavissa fysiologiseen kipuun. Jos laittaa käden kuumalle hellalle, kipu viestii, että on järkevää ottaa käsi nopeasti hellalta pois. Ihmislaji on säilynyt planeetalla osittain sen takia, että ihminen on osannut pelätä oikeita vaaroja. Tunteet muovaavat käyttäytymisestämme tarkoituksenmukaista.

Elinvoimainen elämä

Tunteet syventävät kokemusta elämästä. Jos toimitaan aina pelkän järjen varassa tuntematta tunteita, menetetään paljon kokemuksesta. Tällöin ei koettaisi myöskään hyviä ilon ja onnen hetkiä. Elävän ihmisen ei kannata laittaa itselleen sellaista tavoitetta, jossa kuollut on huomattavasti elävää ihmistä parempi. Jos laitetaan tavoitteeksi, että ei koskaan enää tunne pettymystä tai ei koskaan enää tunne surua, voittaa kuollut elävän mennen tullen tässä asiassa. Elettyyn, elinvoimaiseen ja mielekkääseen elämään kuuluvat olennaisena osana monenlaiset tunteet.

Tunteiden jaottelu

Tunteet voidaan jakaa ensisijaisiin ja toissijaisiin tunteisiin. Ensisijaiset tunteet viestivät jotain nykyhetkestä, mutta toissijaisiin tunteisiin sekoittuvat aikaisemmat kokemukset. Esimerkiksi jos on väsynyt tai syönyt huonosti, saattaa olla tämän vuoksi ärtynyt, vaikka tilanteessa itsessään ei ole ärtymystä herättäviä elementtejä. Etukäteen asioiden murehtimiseen liittyvä pelko ei kerro tästä hetkestä. Ensisijaisten tunteiden torjuminen ja välttely voivat tuottaa toissijaisia tunteita. Seurauksena saattaa olla myös epämääräinen paha olo tai ahdistuneisuus.

Ensisijaisia tunteita ovat ilo, viha, suru, pelko, inho ja hämmästys. Näiden tunteiden tehtävistä voidaan todeta, että pelko esimerkiksi voi auttaa meitä pysymään turvassa tai viha esimerkiksi voi kertoa siitä, että oikeus ei mielestämme toteudu. Ensisijainen tunne on luonnollinen reaktio tilanteeseen ja tunne loppuu, kun olosuhteet muuttuvat. Tunne on looginen seuraus tilanteesta. (Holmberg 2011.)

Toissijaisia tunteita reaktioina ensisijaisiin tunteisiin voivat olla esimerkiksi syyllisyys, häpeä, mielistelyn halu ja kiukku. Toissijainen tunne kehittyy peittämään alkuperäistä, sopeutumiseen tähtäävää ensisijaista tunnetta. (Holmberg 2011.) Toissijaiset tunteet voivat vaikuttaa kielteisesti esimerkiksi sosiaalisen tuen saamisessa; ihminen tuntee surua, hän välttelee sitä reagoimalla kiukulla, syyttelee toisia, toiset suuttuvat hänelle, hän jää yksin, mistä seurauksena on surun tunteen voimistuminen.

Myötätuntoinen suhtautuminen

Uusi lähestymistapa tunteisiin voisi olla suhtautuminen tunteeseen vieraana, jonka toivotat tervetulleeksi. Tunteet ja ajatukset ovat väliaikaisia ilmiöitä mielen sisällä. Mikään mielentila ei ole koskaan jäänyt päälle. Tunteet ja ajatukset vaihtelevat kaiken aikaa. Ne ovat väliaikaisia ilmiöitä, joiden hyväksyvä havainnointi mahdollistaa myös irtipäästämisen harjoittelun.

Myötätuntoista suhtautumista itseen on myös hyvä harjoitella, kun kokee vaikeita tunteita. Samoin kuin tietoisen läsnäolon taito, on myös tunteiden kohtaamisen ja hyväksymisen taito on kuin uimataito. Sitä on hyvä harjoitella uima-altaan matalassa päässä, jotta taidon voi ottaa jatkossa käyttöön tarvittaessa myrskyssä valtamerellä.

Tunteiden hyväksyminen

Osa tunteista auttaa sinua pääsemään omaan tavoitteeseesi ja elämään omien arvojesi mukaista mielekästä elämää. Osa tunteista voi taas muodostua esteeksi mielekkäälle elämälle. Tunteiden säätelyä tarvitaan erityisesti silloin, kun tunteet eivät ole hyödyllisiä tässä mielessä. (Linehan 2015, 325.) Tunteiden säätelyä voidaan tarvita myös silloin, kun halutaan välttää ristiriitoja ja yhteentörmäyksiä muiden ihmisten kanssa.

Kyky säädellä tunteita ei tarkoita sitä, että hillitsisit itsesi aina täysin. Kyky säädellä tunteita ja käyttäytymistä lisää valikoimaasi erilaisia keinoja vahvistaa vapauttasi valita tarkoituksenmukainen käyttäytyminen, joka on järkevää kannaltasi kussakin tilanteessa.

Tunteet ovat ikään kuin hevosvaljakko, jota ohjaillaan. Ohjaksissa voi olla järki tai myöhemmin vielä käsitelty viisas osa meistä. Ihan niin kuin hevosvaljakko, ilman ohjastajaa tunteet voivat viedä ihmistä sellaiseen suuntaan, jota ei itsellensä toivo. Lisäksi ihminen voi kokea monenlaisia, ristiriitaisiakin tunteita samanaikaisesti. Tällöin tunteet voivat vetää ihmistä eri suuntiin, jolloin ohjastajan tehtävänä on päättää, mikä on valjakon yhteinen suunta. Kuitenkin aivan niin kuin nuo hevoset, tunteet antavat ihmiselle voimaa ja energiaa; tunteet vievät ihmistä eteenpäin elämässä. Esimerkiksi tyytymättömyys nykytilanteeseen voi olla itselle hyödyllinen, muutosta käynnistävä voima.

Tunnekokemusta laukaisevat erilaiset ulkoiset tekijät. Eri tilanteet, tapahtumat tai vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa voivat olla näitä ulkoisia laukaisevia tekijöitä. Lisäksi tunnekokemusta laukaisevat erilaiset sisäiset tekijät, kuten ajatukset ja muistot. Käsittelimme aiemmin luvussa «Ajatukset, tunteet ja toiminta»1 Ajatukset, tunteet ja toiminta toiminnan kehän yhteydessä ajattelun ja käyttäytymisen jatkuvaa vuorovaikutusta tunteiden kanssa. Siksi on hyvä muistaa, että käyttäytymisen tai ajattelutavan muutos johtaa usein muutoksiin tunteissa (mm. Stenberg ym. 2015). Tähän liittyy aiemmin tehty pohdinta siitä, että joskus tarvitaan käyttäytymisen muutos, vaikka mieli ei olisi vielä ihan valmis tähän. Ajatukset ja tunteet tulevat ikään kuin perässä, kun harjoitellaan uutta toimintamallia.

Ihmisyyteen kuuluu reagointi erilaisiin asioihin. Ihminen saa oikeastaan vapaasti tuntea ja ajatella aivan mitä tahansa, mutta käyttäytymistään tulee säädellä. Vaikka ihminen olisi kuinka vihainen, ei hän voi mennä kadulla lyömään ohikulkijaa. Ihmisellä on vastuu omasta toiminnastaan. Tunteita voidaan oppia ilmaisemaan rakentavasti ja muut ihmiset huomioon ottaen. Tämä ilmaisun taito voi olla hyödyllinen taito silloin, kun kerrotaan, että ollaan eri mieltä jostain asiasta tai vedetään rajoja. Aiemmin luvussa «Rajojen vetäminen ja jämäkkyys»2 Rajojen vetäminen ja jämäkkyys mietittiin syytösten muuttamista toiveiksi ja omien toiveiden esiintuomista. Tämäkin taito on hyödyllinen vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Ihminen ei voi loputtomiin vältellä ikäviä ajatuksia tai tunteita. Elämä tuottaa ihmiselle ilon ja onnen kokemuksia, mutta myös vastoinkäymisen tai pettymyksen kokemuksia. Psyykkistä tuskaa voi vältellä vain tilapäisesti (Kåver 2005, 21). Tunteiden tukahduttaminen tai välttely voi pahentaa tilannetta (Linehan 2015, 324). Aivan niin kuin ajattelun lopettaminen on mahdotonta, on mahdotonta lopettaa tunteiden tunteminen. Tunteet ovat osa ihmisenä olemista.

Hyödyllisempää on oppia tunnistamaan ja hyväksymään omia tunteitaan, ottaa käyttöön tarvittaessa tunnesäätelyn taitoja sekä valita oma käyttäytymisensä tarkoituksenmukaisella tavalla. Omien tunteiden täysi mitätöinti voi aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi joku voi pitää omia tarpeitaan heikkouden merkkinä (Leahy ym. 2011).

Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen on osa tunteiden hyväksymisprosessia. Tunteelle on hyvä antaa nimi. Tunteen sanominen ääneen laannuttaa tunnetta; se laannuttaa jopa aivojen reagointia tunnepitoiseen ärsykkeeseen (Germer 2010, 95; Lieberman ym. 2007). Tunteista puhuminen myös testaa todellisuutta, ja näin voi saada vuorovaikutuksessa uutta näkökulmaa kokemukseensa.

Tilan antaminen tunteelle voi helpottaa tunteen laantumista. Tunne on ikään kuin rekisteröity, joten sen viesti on otettu vastaan. Tunteiden kuvailu auttaa myös tajuamaan, että ei ole yhtä kuin tunteensa (Linehan 2015, 346). Tunteisiin voidaan jälleen suhtautua vierailijoina, jotka tulevat ja menevät talossamme. Tunteet saapuvat ja lähtevät aivan niin kuin muutkin mielen liikkeet.

Joskus väsymykseen ja uupumukseen saattaa liittyä vaikeus tunnistaa omia tunteitaan. Jotkut uupuneet kuvaavat tätä niin, että tunteet ovat muuttuneet kokonaisvaltaiseksi ahdistuneisuudeksi. Tällöin erityisesti olisi hyvä olla tarkkaavainen sisäiselle kokemusmaailmalle ja pyrkiä erottamaan, mitä kokemusmaailma itselle viestii tunteiden kautta.

Eräs psykologikollega tapasi sanoa ajoittain asiakkailleen, että sinusta kuuluukin tuntua juuri tuolta kuin sinusta nyt tuntuu.

Kun ihmisiltä on kysytty, missä kohtaa kehoa mikäkin tunne tuntuu, antavat monet ihmiset samankaltaisia vastauksia (Nummenmaa ym. 2014). Tällöin tunteiden tunnistamiseen ja nimeämiseen voi liittää kehon tuntemusten havainnointia.

Keinoja säädellä tunteita

Kaikissa ihmisissä asuu viisas osa itseä. Kun esimerkiksi tehdään mielikuvamatka omaan vanhuuteen ja mennään tapaamaan omaa kokenutta ja viisasta itseä, pystyvät ihmiset yleensä tuottamaan melko helposti tuon mielikuvan. Mielikuvassa voidaan kysyä neuvoa tuolta viisaalta vanhukselta; mielikuvassa ihmiset pystyvät myös kuvittelemaan, minkä neuvon tuo viisas vanhus antaisi nykyiselle itselle. Viisas mieli kulkee kultaista keskitietä, ei kumpaakaan äärilaitaa pitkin (Linehan 2015, 157–158).

Viisas mieli yhdistää arvot, tunteet ja järjen, mutta ei noudata mitään niistä yksinomaan (Linehan 2015, 169). Viisas mieli vaalii hyvinvointia ja huolehtii kohtuudesta: "Kaikkea sopivasti, mutta mitään ei liikaa." Viisas mieli osaa löytää myös tasapainon muutoksen ja hyväksymisen välillä (Linehan 2015, 158). Päätöksenteossa ja käyttäytymisen valinnassa kannattaisi kuunnella viisasta mieltä.

Silloin kun tunnetila on kiihtynyt sekä huolestunut, ja ihminen käy tunteiden kanssa ylikierroksilla, voi hyötyä olla rauhoittavan sisäisen puheen opettelemisesta. Jos mielesi tuottaa kiihtyneisyyttä vahvistavia ajatuksia, voi olla hyödyllistä pysähtyä miettimään, minkälaiset ajatukset voisivat olla rauhoittavia ja vastalääkettä tuolle kiihtymykselle. Jälleen voit miettiä, mitä sanoisit parhaalle ystävällesi, joka olisi samassa tilanteessa kuin sinä. Toisinaan on helpompi suhtautua viisaalla tavalla toiseen ihmiseen kuin itseen.

Myös keskittyminen aisteihin voi olla rauhoittavaa (Leahy ym. 2011, 182–183). Luvussa 18 Irtipäästämisen tueksi: Tietoinen läsnäolo esiteltiin aisteihin keskittyvä tietoisen läsnäolon harjoitus, josta voi olla hyötyä myös silloin, kun tunteet myllertävät mielessä. Mikäli tunnetila on vahva, on aivan sallittua etsiä jotain rauhoittavaa tekemistä. Suotavaa on tehdä tuota rauhoittavaa asiaa kohtuullisesti, jotta se ei muutu välttämiskäyttäytymiseksi. Välttämiskäyttäytymiseen liittyy pakenemista, ja mikäli pakenemme jotain, voi pelko asian kohtaamisesta kasvaa entisestään.

Omien tunteiden kohtaamisesta on pitkällä aikavälillä enemmän hyötyä, sillä tunteet laimenevat tuntemalla. Mikäli tunnetila on voimakas, on yleensä kannattavaa ottaa aikalisä ennen toimintaan ryhtymistä, sillä silloin pystytään paremmin harkitsemaan, minkälainen käyttäytyminen on tarkoituksenmukaista missäkin tilanteessa. Tunteiden kohtaaminen ja hyväksyminen voi myös vähentää murehtimista (Leahy ym. 2011). Myötätuntoinen suhtautuminen itseen silloin, kun kokee voimakkaita tunteita, helpottaa tunteen kohtaamista.

Kykyä tunnistaa, hyväksyä ja käsitellä tunteitaan voi vahvistaa myös pitämällä tunnepäiväkirjaa tai kirjoittamalla tunteista. Tunnepäiväkirjassa voidaan kuvailla, millaisia tunteita tunsi missäkin tilanteessa. Tunteista kirjoittaminen voi helpottaa itseymmärrystä ja myötätuntoisen asenteen kehittämistä itseä kohtaan.

Joskus apua voi olla myös siitä, että tietoisesti etsii myönteisiä tunnekokemuksia. Myönteisiä tunteita voi ruokkia esimerkiksi nauttimalla musiikista tai tekemällä jotain miellyttävää. Jatkuva mielihyvän tavoittelu voi kuitenkin estää arvojen mukaista elämää, joten myönteisten tunteiden etsimisessä kannattaa arvioida, ovatko nämä myönteisiä tunteita tuottavat kokemukset hyvinvoinnille hyväksi pitkällä aikavälillä.

Tunteiden käsittelyssä voidaan ottaa käyttöön tiettyjä vaiheita (mukailtuna Linehan 2015, 349–350). Näiden vaiheiden ja vaihtoehtojen läpikäyminen voi helpottaa silloin, kun kyseessä on voimakkaat negatiiviset tunteet.

1. Tarkista faktat: Joskus tunteet ovat luonnollista seurausta tilanteesta. Toisinaan ihminen kuitenkin hyppää päätelmiin vähän liian äkkiä, ilman että hän tarkistaisi tilanteen faktat. Tällöin hyötyä on aikalisän ottamisesta ja ajan antamisesta itsensä rauhoittumiseen. Myös ajatusvääristymät, joita käsitellään seuraavassa kappaleessa, voivat tuottaa vääristyneitä tulkintoja.

2. Toimiminen tunteen mukaan tai päinvastoin: Jos faktat ovat vastakkaisia tunteille, voi hyötyä olla siitä, että toimiikin jopa täysin päinvastoin kuin tunne ohjaa. Esimerkiksi suuttumuksen tunne voisi saada aikaan sen, että huudamme jollekin läheiselle ihmiselle. Mikäli kyseessä on tilanteen vääristynyt tulkinta, voikin hyötyä olla siitä, että pysyy rauhallisena ja jättää reagoimatta asiaan.

Toisinaan oman reaktion suunta ja voimakkuus eivät johdukaan suoraan tilanteesta, esimerkiksi silloin, kun on oikein väsynyt ja jo valmiiksi ärtynyt. Hyötyä vastakkaisesta käyttäytymisestä voi olla myös silloin, kun välttelet jotakin tärkeää hoidettavaa ja ehkä kiusallistakin asiaa. Esimerkkinä vielä vastakkaisesta toiminnasta on se, että toisinaan sisäinen toimintayllyke ohjaa jatkamaan työskentelyä väsyneenäkin, mutta tietää itse, että tarvitsee pikemmin palautumista.

3. Aktiivinen ongelmanratkaisu lieventää usein negatiivisia tunteita: Silloin kun pystyy kanavoimaan energiaa toimintaan, joka vie eteenpäin asiaa, tunnetila yleensä lieventyy. Kannattaa miettiä, voiko tilanteeseen vaikuttaa jollain lailla. Luvussa «Aktiivinen ongelmanratkaisu»3 Aktiivinen ongelmanratkaisu käytiin läpi ongelmaan tarttumisen vaiheita ja ongelman kääntämistä tavoitteeksi, jota kohti lähdetään kulkemaan.

4. Muuta tilannetta tai lähde tilanteesta: Jos tilanne on kuormittava ja herättää voimakkaita negatiivisia tunteita, voi valita, muuttaako tilannetta jollain lailla vai lähteekö pois tilanteesta. Jos riskinä on se, että ei pysty hillitsemään omaan käyttäytymistään ja että siitä aiheutuu jatkossa itselle ongelmia, voi olla hyödyllistä poistua tilanteesta.

Esimerkkinä pyrkimyksestä tilanteen muuttamiseen on se, että kertoo, mitä toivoo toiselta. Tähän voi liittää myös sen kertomisen, mitä tunteita tilanne itsessä aiheuttaa. Esimerkkinä poistumisesta on se, että suuttuu niin voimakkaasti, että tietää kohta sanovansa jotain harkitsematonta sekä epäasiallista ja poistuu tästä syystä tilanteesta odottamaan, että pahin tunnelataus menee ohi.

5. Muuta tulkintaasi tilanteesta: Jos faktat osoittavat toiseen suuntaan kuin tunnereaktio viestii, voi kyseessä olla tilanteen väärä tulkinta. Näitä ajatusvääristymiä käsitellään seuraavassa kappaleessa. Joskus voi olla hyödyllistä etsiä tietoisesti jotain myönteistä ja hyvää tilanteesta tai toisesta ihmisestä, koska näkökulman muuttaminen saattaa muuttaa myös negatiivisia tunteita myönteisempään suuntaan. Myös aiemmin käsitellystä kokonaisuuden hahmottamisesta voi olla apua.

6. Hyväksy se, että tilanne on kuormittava, ja sen aiheuttamat tunteet: Loppujen lopuksi inhimillisyyteen kuuluu se, että asioihin reagoidaan tunteilla. Siten kaikenlaisten tunteiden hyväksymisestä on hyötyä. Tässä pitää jälleen kohdata ulkoinen todellisuus eli kuormittava tilanne ja myös sisäinen todellisuus eli tuon tilanteen herättämät ajatukset ja tunteet. Tietoisen läsnäolon harjoittelu voi tarjota keinoja kohdata tätä sisäistä todellisuutta.

Ajatusvääristymiin liittyvät tunteet

Toisinaan tulkinnat, joita ihminen tekee erilaisissa tilanteissa, voivat aiheuttaa voimakkaita negatiivisia tunteita. Toisinaan kyse onkin ajatusvääristymistä (Beck 2011). Ajatusvääristymä voi olla sellainen, että ihminen ajattelee tilanteessa voimakkaan ehdottomasti ja mustavalkoisesti; hänelle ei esimerkiksi ole olemassa kohtuullisen hyvää suoritusta vaan vain täydellinen tai täysin epäonnistunut suoritus. Vaikka ulkopuolisesta vaikuttaisi siltä, että suoritus oli ihan hyvä, voi henkilö itse kokea valtavaa pettymystä ja epäonnistumisen tunnetta.

Tyypillinen työuupumukseen liitetty ajattelutapa on myös "pitäisi"- ja "täytyisi"-ajattelu. Tämä ajattelutapa aiheuttaa paineita ja stressiä, mahdollisesti voimakasta velvollisuuden tunnetta. Aiemmin jo ajatuksia haastettiin; tässäkin yhteydessä voidaan kysyä, että tarkoittaako tämä ajattelu todella sitä, että näitä ajatuksia on pakko ehdottomasti totella.

Joskus tilanteiden tulkinnasta suljetaan pois kaikki positiivinen, jolloin nähdään vain negatiiviset asiat tilanteissa. Negatiivisen puolen korostuminen voi johtaa ahdistuneisuuteen ja pelkoon. Tällöin saatetaan maksimoida kurjien asioiden merkitystä ja minimoida hyvien asioiden merkitystä. Samalla kiinnitytään vain osaan kokonaisuutta, eikä nähdä koko kuvaa. Tähän viitattiin luvussa «Murehtiminen ja huoliajatusten käsittely»4 Murehtiminen ja huoliajatusten käsittely, jossa huomio kiinnittyy tilanteen kielteisiin piirteisiin, joita on ehkä 5 % kokonaisuudesta, eikä huomata tilanteen myönteisiä piirteitä, joita on ehkä 95 % kokonaisuudesta.

Samoin taipumus katastrofoida asioita voi johtaa pelon kokemiseen, vaikka tilanne ei suoranaisesti olisikaan vielä katastrofaalinen. Tulkintoja voidaan tehdä myös yksinomaan tunteiden pohjalta niin, että ajatukset koetaan tosiksi, koska jokin tunne viittaa tähän. Esimerkiksi: "Koska tunnen epäluuloisuutta toista ihmistä kohtaan, hän on varmasti epäluotettava."

Toisinaan taas ihminen leimaa tai kategorisoi itseään tai muita, ja tämä puolestaan vaikuttaa tunteisiin, jota asia herättää. Uupumuksen kokenut voi hävetä uupumustaan, koska hän on antanut itselleen leiman: "Olen työuupunut." Vastalääkettä tähän voi olla sen muistaminen, että terve ihminen voi väsyä henkisesti, jos kuormitus on ollut liiallista ja liian pitkäaikaista. Lisäksi työuupumuksesta toivutaan, ja niin kuin kokemus muuttuu, pitäisi myös kokemuksen kuvailun muuttua mukana.

Ajatusvääristymä voi liittyä myös siihen, että ihminen uskoo tietävänsä, mitä toiset hänestä ajattelevat. Esimerkiksi mikäli työkaverilla oli poissaoleva katse, voidaan tämä tulkita niin, että työkaveri ei ole kiinnostunut siitä, mitä hänelle sanotaan. Tämä voi aiheuttaa epävarmuutta ja pettymystä. Tosiasiassa poissaolevaan katseeseen voi olla monia muita syitä, kuten se, että työkaveri on nukkunut huonosti ja hänen on vaikea tästä syystä keskittyä kuuntelemiseen. Tai sitten hän miettii mielessään tulevaa työtehtävää.

Yliyleistäminen taas johtaa yksioikoisiin johtopäätöksiin, esimerkiksi: "Kukaan nuori ei halua koskaan sitoutua työhönsä." Tällöin mahdollisesti tunteena on paheksunta ilman sen muistamista, että nuoret ovat erilaisia, omia yksilöitään.

Keinoja säädellä käyttäytymistä

Työelämässä tärkeä taito on oman käyttäytymisensä säätely. Tässä ovat hyödyksi sosiaaliset taidot, kyky ilmaista itseään ja kuunnella muita sekä työyhteisön pelisääntöjen noudattaminen. Tunnettu nyrkkisääntöhän on: Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Ihmiset ovat erilaisia; heidän tapansa työskennellä, persoonallisuutensa ja temperamenttinsa ovat erilaisia. Eri ihmiset reagoivat asioihin eri tavoilla.

Erilaisuus haastaa omaa tapaa toimia. Usein ihmiset mieltävät oman tapansa toimia yhdeksi parhaista, jolloin erilainen tapa toimia ikään kuin uhkaa omaa käsitystä asioista. Erilaisuuden hyväksymisestä ja joustavasta suhtautumisesta toisten toimintatapoihin on hyötyä vuorovaikutuksessa työyhteisössä.

Myös omat arvot on hyvä määritellä ihmissuhteissa ja kanssakäymisessä. Omien arvojen mukaisesta käyttäytymisestä seuraa kauaskantoista tyytyväisyyttä omaan itseensä ja omaan elämäänsä.

Eri asia on sitten se, että työyhteisön pelisääntöjä ei noudateta. Uupumuskaan ei oikeuta epäasialliseen käyttäytymiseen, vaan siihen on olemassa työyhteisössä ennalta sovitut toimintamallit, mm. hakeutuminen työterveyshuoltoon. Jos pelisääntöjä ei noudateta, kuormittaa tämä muita työntekijöitä ja saa aikaan ristiriitoja.

Erityisen kuormittavaa tällainen toiminta on silloin, kun joku oikeuttaa epäasiallisen käyttäytymisensä omin perustein. Tällöin esimiehen tehtävänä on puuttua asiaan ja muistuttaa, miten työyhteisössä toimitaan. Työhön ja työn tavoitteisiin keskittyminen voi tarjota hyvän kiintopisteen silloin, kun on eriäviä näkemyksiä tai mielipiteitä. Toisen käyttäytymiseen ei aina voi vaikuttaa, mutta omaa käyttäytymistään voi säädellä.

Haitallista käyttäytymistä työyhteisössä ovat sekä aggressiivisuus että passiivinen vetäytyminen. Molemmat vuorovaikutustyylit haittaavat yhteistyön tekemistä. Joskus voi olla vaikea löytää molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua tilanteeseen, jolloin todellisuuden kohtaamisesta ja asioiden hyväksymisestä voi olla hyötyä. Hyötyä voi myös taidosta elää rauhallista rinnakkaineloa epämiellyttävien ilmiöiden kanssa, sillä työelämä ei ole täydellistä eivätkä muut ihmiset työyhteisössä ole aina sellaisia kuin toivoo heidän olevan.

Vuorovaikutustilanteissa voi hyödyntää tietoista läsnäoloa. Paitsi että kuuntelee toista keskittyneesti ilman ennakkoluuloja, voi tarkkaavaisuutta viedä myös omiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Tietoisuus omista tunteista ja ajatuksista voi helpottaa haasteellisiakin vuorovaikutustilanteita. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että ihmisellä on oikeus kaikenlaisiin tunteisiin ja ajatuksiin, mutta käyttäytymistään hänen tulee säädellä. Asiallisuus on vähimmäistaso, joka tulee saavuttaa vuorovaikutustilanteissa työyhteisössä.

Havainnot ja kuvailut ovat eri asia kuin tulkinnat. Kukaan ei ole havainnut toisen ihmisen ajatuksia, tunteita, syitä tai merkityksiä. Kannattaa siis yrittää erottaa omien ajatusten suhteen, onko kyseessä havainto vai tulkinta. (Linehan 2015.)

Esimerkki

Havainto: Viivi lähti nopeasti kahville.

Tulkinta: Viivi on minulle vihainen.

Havainto: Tapio tekee työnsä hitaasti.

Tulkinta: Tapio viivyttelee.

Havainto: Eerik puhuu koko ajan.

Tulkinta: Eerik ärsyttää tarkoituksella.

Joissain tilanteissa voi olla hyödyllistä vain havainnoida, joskus taas voi olla hyödyllistä osallistua ja toimia. Tunnekuohun kannattaa antaa laantua ennen asiaan reagoimista. Joskus se, että ei tee yhtään mitään, voi olla tilanteen kannalta paras ratkaisu. Toisinaan hyötyä on oman mielipiteensä esiin tuomisesta, mutta toisinaan taas ei ole järkevää sanoa mielipiteitään ääneen, jos ne vain pahentavat konfliktia. Tärkeää on kuitenkin ristiriitatilanteissa selvittää itselleen, mitä olisi toivonut toiselta.

Mikäli ristiriitatilanteessa päätyy tuomaan esiin oman näkemyksensä, voi asian esittää rakentavasti ja puhua minä-kieltä eli kuvailla omaa kokemusta. Ristiriitatilanteisiin sopii seuraavat neljä ohjetta (Holmberg 2011):

1. Kerro, mitä havaitset
2. Kerro, mitä toivot
3. Kerro, mitä tunnet
4. Kävele pois, jos toistuvasti loukataan

Toisinaan ihmisellä on henkilökohtaisen elämänsä alueella voimia vieviä ihmissuhteita. Tällöin oman jaksamisen huomioon ottaminen on tärkeää, kun mietitään vuorovaikutusta. Mikäli mahdollista, voi kuormittaviin ihmissuhteisiin suhtautua niin, että säätelee vuorovaikutuksen määrää mutta huolehtii omalta osaltaan vuorovaikutuksen laadusta tavattaessa.

Tällöin voi päättää etukäteen, kuinka kauan vuorovaikutustilanne kestää. Tuossa tilanteessa pyritään olemaan aktiivisesti läsnä, mutta myös pidetään omista rajoista kiinni. Myös tavoitettavissa oloa voi säädellä niin, että joskus on hyvä miettiä tavoitettavissa olon aikaa. Vapaa-ajalla ei tarvitse olla kaiken aikaa kaikkien tavoitettavissa.

Esimerkki

Tiina kävi säännöllisesti vanhempiensa luona. Hän kuitenkin ahdistui käynneistä, sillä hänen äitinsä moitti ja kritisoi häntä alinomaa. Tiina oli yrittänyt monesti sanoa tästä äidilleen, mutta hänestä tuntui, että äiti ei ottanut vastaan palautetta ollenkaan. Tiina päätti, että asiaan pitää tulla muutos.

Tiina päätti etukäteen, että hän tapaa tästä lähtien vanhempiaan harvemmin, vain joka toinen viikonloppu, ja viipyy käynnillä etukäteen suunnitellut kaksi tuntia. Tiina muutti myös vuorovaikutustaan niin, että hän päätti kuunnella rauhassa, mitä äiti sanoo, ja sen jälkeen hän toi esiin, mitä oli itse mieltä. Mikäli äiti ei taas kerran kuuntelisi häntä, siirtyisi hän keskustelemaan enemmän isänsä kanssa.

Yhteenvetoa

Tämän luvun tehtävänä on auttaa ymmärtämään omia tunteita sekä tarjota keinoja säädellä tunteita ja käyttäytymistä. Tunteet ovat osa ihmisyyttä; ne välittävät tietoa itsestä ja muista ihmisistä. Tunteet voivat lähentää ihmisiä. Tunteet auttavat myös reagoimaan ja toimimaan eri tilanteissa. Elämänmakuiseen elämään kuuluvat monenlaiset tunteet; ensisijaiset tunteet, kuten ilo, viha, suru, pelko, inho ja hämmästys, ovat luonnollisia reaktioita tilanteisiin.

Myötätuntoista suhtautumista itseensä on hyvä harjoitella silloin, kun kokee vaikeita tunteita. Tarvittaessa voi ottaa käyttöön tunnesäätelyn keinoja ja valita omaa käyttäytymistään siten, että se on tilanteessa tarkoituksenmukaista. Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen on osa tunteiden hyväksymisprosessia. Viisas mieli yhdistää arvot, tunteet ja järjen, mutta ei noudata mitään niistä yksinomaan. Rauhoittavan sisäisen puheen opettelusta voi olla hyötyä silloin, kun kokee vaikeita tunteita. Myös tunnepäiväkirjaa pitämällä tai myönteisiä tunnekokemuksia tietoisesti etsimällä voidaan säädellä tunteita. Aktiivinen ongelmanratkaisu kanavoi usein energiaa toimintaan ja tekemiseen, mikä puolestaan laannuttaa tunnetilaa.

Toisinaan vaikeita tunteita aiheutuu tilanteen vääristyneestä tulkinnasta. Tällöin on hyvä tarkastella omia tulkintojaan ja miettiä, pohjautuvatko ne faktoihin. Ihmisten erilaisuus haastaa miettimään, mikä olisi paras lähestymistapa silloin, kun toinen toimii eri tavoin kuin itse toimisi. Vuorovaikutustilanteissa voidaan ottaa käyttöön tietoista läsnäoloa, jolloin havainnoidaan paitsi vuorovaikutusta myös omia ajatuksia ja tunteita tilanteissa. Ristiriitatilanteissa on hyvä puhua itsestään minä-ilmaisun avulla ilman, että syytellään toista.