Rajojen vetäminen ja jämäkkyys
Tässä luvussa tutkitaan rajojen vetämistä. Jos rajojen vetäminen on hankalaa, tarpeen on vahvistaa itseilmaisua niin, että kyetään ystävälliseen, mutta jämäkkään ilmaisuun. Harjoittelu on tässäkin yhteydessä olennaista; vain siten saa tuntumaa rajojen vetämiseen ja siihen, mitä ajatuksia ja tunteita se itsessä herättää. Ympäristöllä voi olla vaikeuksia hyväksyä uutta toimintamallia, jolloin sen tilanteeseen sopeutumiseen on hyvä antaa aikaa. Myös oman sietokykynsä kasvattaminen siihen, että asioita voidaan tehdä eri tavoin, on todennäköisesti hyödyllistä. Itsensä ilmaisemisessa on hyvä ottaa kuulija huomioon ja miettiä, miten ilmaisu otetaan vastaan ja millainen ilmaisu tukee asian läpiviemistä. Tämän luvun tehtävänä on muistuttaa rajojen vetämisen tärkeydestä silloin, kun jaksaminen on koetuksella, ja tutkia rajojen vetämiseen liittyviä ilmiöitä.
Muutoksen nelikentässä luvussa «Muutoksen käynnistäminen»1 Muutoksen käynnistäminen pohdittiin jo muutoksen hyötyjä ja haittoja. Niin tehdään rajojen vetämisenkin kohdalla, sillä rajojen vetämisen esteitä voi olla monenlaisia. Rajojen vetäminen ei ole missään nimessä helppoa. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikkien jaksamisella on rajat. Etukäteen olisi hyvä huolehtia siitä, että ei polta kynttilää molemmista päistä, vaan huolehtii paitsi työtehtäviensä tekemisestä myös omasta jaksamisestaan.
Vaativuuden ja uhrautuvaisuuden ajattelumalleihin liittyy usein vaikeus vetää rajoja silloinkin, kun oma jaksaminen on heikentynyt. Myös kuormittuneisuus voi saada aikaan sen, että väsyneenä ei jaksa ajatella, mikä on järkevää ja hyödyllistä oman hyvinvoinnin kannalta. Jos menee ikään kuin "kierroksilla", voi olla vaikea nähdä tarvetta rajojen vetämiselle. Usein myös sellainen uskomus kuin "rajojen vetäminen on mahdotonta" on rajojen vetämisen esteenä.
Omien jaksamisen rajojen tunnistaminen eri tilanteissa on myös tärkeää. Uupuneena jaksaminen on heikentynyt, jolloin tilanne on usein se, että ei jaksa tehdä kaikkia niitä asioita, joita ennen jaksoi tehdä. Kaikkein paras vaihtoehto hyvinvoinnin kannalta on se, että ennalta ehkäisee uupumista ja vetää ajoissa rajoja, jotta tilanne ei pääse pahaksi.
Rajojen vetäminen, aivan kuten terve itsestä huolehtiminenkin, vaatii kompromissien tekemistä. Aina ei voi toimia niin kuin haluaa tai olisi oman hyvinvoinnin kannalta parasta. Omien rajojensa ylittäminen toistuvasti vaatii kuitenkin veronsa, jolloin olisi tärkeää miettiä, missä tilanteessa voi vetää rajoja.
Silloin kun oma jaksaminen on koetuksella, voi rajojen vetämisen taito palvella palautumista ja toipumista. Toisinaan ihminen voi uupumuksen vallitessa mennä toiseen äärilaitaan ja lopettaa kaiken tekemisen. Se ei ehkä ole kuitenkaan hyödyksi, sillä toimintakyky pysyy yllä toimimalla. Mielekäs tekeminen sopivassa määrin lataa psyykkistä energiaa. Kysymys onkin jälleen siitä, mikä on kohtuullinen määrä tekemistä. Tavoitteiden asettamisessa tulisikin ottaa huomioon omat voimavaransa, jotka saattavat vaihdella elämäntilanteen ja työtilanteen mukaan.
Mitä hyötyä ja mitä haittaa on rajojen vetämisestä
Tehtävä
Mieti omien rajojesi vetämistä ja esimerkiksi kieltäytymistä jossain tilanteessa.
Mitä haittaa sinulle olisi rajojen vetämisestä ja esimerkiksi kieltäytymisestä?
–
–
–
–
–
Mitä hyötyä sinulle olisi rajojen vetämisestä ja esimerkiksi kieltäytymisestä?
–
–
–
–
–
Esimerkkejä rajojen vetämisen hyödyistä ja haitoista:
Mitä haittaa on rajojen vetämisestä?
- Toinen saattaa pahoittaa mielensä tai suuttua.
- Toiset voivat kokea, että olen töykeä.
- Rajojen vetämisestä seuraa syyllisyyden tunteita.
- Voin ehkä olla ainoa, joka pystyy auttamaan tilanteessa.
- Minua voidaan syyttää itsekkääksi.
- Minua voidaan pitää tiukkapipoisena.
- Muut voivat joutua pulaan tai heille tulee lisätöitä, jos vedän rajoja.
- En tunne itseäni enää niin tärkeäksi.
- Minua ei ehkä pyydetä enää uudestaan mukaan.
- En oikein itsekään tiedä, mitä haluan tai mikä on minulle hyväksi.
- Pelko siitä, että minua pidetään huonona työntekijänä.
- Rajojen vetämisestä voi seurata erimielisyyksiä.
- Jos jakaa vastuuta, hallinnan tunne saattaa heikentyä.
- Joutuu kestämään sitä, että asia tehdään ehkä eri tavalla kuin itse sen tekisi.
- Voi jäädä jostain mukavasta paitsi.
Mitä hyötyä on rajojen vetämisestä?
- Huolehdin omasta jaksamisestani.
- Voin ja jaksan paremmin.
- En kuormitu liikaa.
- Pystyn hallitsemaan omaa ajankäyttöäni paremmin.
- Saan tilaa itselleni omassa elämässäni.
- Asiat ja työt hoituvat selkeämmin.
- Työt jakautuvat tasaisemmin ja selkeämmin.
- Toiset oppivat ottamaan vastuuta.
- Pystyn keskittymään olennaiseen.
- Voin suojella omia voimavarojani.
- Itsetuntemukseni vahvistuu.
- Voin antaa myönteistä palautetta toiselle osallistumisesta.
- Asiat eivät jää harmittamaan.
- Ei tarvitse olla aina käytettävissä.
- Minulla riittää energiaa työn jälkeen vapaa-ajalle.
- Elämäni on mielekkäämpää silloin, kun teen niitä asioita, joita haluan tehdä.
- Toiset ottavat minut paremmin huomioon.
- Minun ylitseni ei kävellä.
- Minun apuani ei pidetä itsestäänselvyytenä.
- Ilmapiiri on avoimempi ja parempi.
- Voin sanoa, jos en osaa jotain asiaa.
Ystävällinen, mutta jämäkkä ilmaisu
Assertiivinen itseilmaisu tarkoittaa sitä, että ilmaisija ottaa huomioon sekä omat että toisen oikeudet vuorovaikutustilanteessa (ks. myös Linehan 2015). Assertiivinen ilmaisu on aitoa ja rehellistä. Omia mielipiteitä, toiveita ja pyyntöjä voidaan tuoda esiin ilman, että toista vaaditaan toimimaan niiden mukaisesti. Assertiivisessa ilmaisussa ei loukata toista, mutta kyetään pitämään puolensa. (Ks. myös Lappalainen ym. 2004.)
Sana assertiivinen on lähellä suomenkielistä sanaa jämäkkä. Jämäkkä itseilmaisu on suotavampaa ja hyödyllisempää vuorovaikutuksen ja yhteistyön kannalta kuin yhteistyötä haittaavat, ääripäiden käyttäytymistavat. Yhteistyötä haittaavat toisessa äärilaidassa aggressiivinen itseilmaisu ja toisessa äärilaidassa passiivisuus sekä vetäytyminen vuorovaikutuksesta (Laakso 2011, koulutus). Mykkäkoulussa aggressiivisuus ilmenee passiivisena vetäytymisenä. Jämäkkä itseilmaisu on ikään kuin näiden kahden ääripään käyttäytymisen välissä.
Jämäkässä otteessa ollaan vastuullisia ja pidetään omia tarpeita tärkeinä samalla, kun otetaan huomioon toinen osapuoli ja hänen tarpeensa. Jämäkkyyden vahvistamiseen liittyy siis paitsi kieltäytymisen opettelu myös pyytämisen opettelu sekä omien mielipiteiden ja toiveiden esiintuominen rakentavassa hengessä.
Eräs kuntoutuja kertoi, että on olemassa vanha sanonta: "Suuttoman vaivaa on vaikea tietää." Tämä sopii kuvailemaan sitä, mitä tapahtuu, jos itseään ei ilmaise lainkaan.
Esimerkkinä assertiivisesta ilmaisusta on se, jos sanotaan: "Valitettavasti juuri nyt ei sovi." Tässä otetaan kuulija huomioon, ja onhan se ikävää, kun hänen pyyntöönsä ei voida suostua. Lisäksi "juuri nyt" viittaa siihen, että mahdollisesti jatkossa asia sopii ilmaisijalle. Samalla huolehditaan omista oikeuksista ja tarpeista, kun todetaan, että juuri nyt on muuta meneillään.
Jämäkässä tavassa tuoda esiin omia mielipiteitä on eri tavoitteita. Samalla sekä vaikutetaan tilanteeseen että ylläpidetään ihmissuhdetta. Tällöin säilytetään itsekunnioitus, ja otetaan samalla omat arvot huomioon. (Ks. myös Holmberg 2011; Pietikäinen 2009.)
Vuorovaikutustilanteessa tulisikin ottaa huomioon kolme eri tavoitetta (Linehan 2015, 243–248). Nämä ovat ensinnäkin oma tavoitteesi tilanteessa eli mihin pyrit ilmaisulla, toiseksi ihmissuhteen ylläpitäminen sekä kolmanneksi itsekunnioituksen säilyttäminen. Näiden painopisteet vaihtelevat tilanteen mukaan. Joskus voi olla tärkeää pitää mielessä oma tavoitteensa, se mitä haluaa tilanteessa ilmaista. Joskus taas itseä ilmaistessa on tärkeää pitää yllä ihmissuhdetta, ottaa toinen huomioon ja ilmaista itseään ystävällisesti. Joskus kuitenkin tärkeintä on säilyttää itsekunnioitus esimerkiksi puolensa pitämisessä. Rakentavinta itsensä ilmaiseminen on silloin, kun kaikki kolme tavoitetta toteutuvat.
Esimerkki
Juhani halusi pyytää työkaveriltaan iltavuoron vaihtoa aamuvuoroon seuraavana päivänä, koska hän halusi mennä pelaamaan lentopalloa illalla. Painopiste pyytämisessä vaihteli kolmen eri tavoitteen mukaan.
- Tavoitteena vuoron vaihtaminen
- Tavoitteena työkaverin tilanteen huomioon ottaminen
- Tavoitteena oman tarpeen toteuttaminen
Juhani päätti ehdottaa seuraavaa: "Miten olisi, onnistuisiko vuoron vaihto huomenna?" (oma tavoite) "Voisin tulla tekemään sinun aamuvuorosi ja jos tarvitset vuoron vaihtoa lähiaikoina, tämä varmasti onnistuu." (tavoitteena työkaverin huomioiminen) "Tämä olisi minulle tärkeää, koska en ole vähään aikaan päässyt lentopalloa pelaamaan" (tavoitteena oman tarpeen toteuttaminen).
Rakentavassa tavassa ilmaista itseään ollaan enemmän ystävällisiä kuin tuomitsevia tai syyllistäviä. Vastavuoroisuus on aina hyvä asia, samoin kuin kiinnostuneisuus toisen mielipiteistä. Ilmaisussa kannattaa painottaa minä-ilmaisuja, koska sinä-ilmaisut johtavat helposti syyttämiseen, joka puolestaan haittaa yhteistyön tekemistä (ks. myös Lappalainen ym. 2004). Kannattaa olla reilu sekä itseään että toista kohtaan. Tällöin otetaan huomioon sekä omat että toisen tunteet. Jämäkässä itseilmaisussa ei pyydellä liikaa anteeksi. Ilmaisussa pidetään mielessä, mikä itselle on tärkeää (Linehan 2015).
Jos pitää kertoa toiselle oma mielipide, näkemys tai toive, on ajoituksella usein merkitystä. Mikäli ei halua nostaa asiaa esiin ja toisaalta asia häiritsee itseä melkoisesti, voi käydä niin, että jonain päivänä vain tulee mitta täyteen. Kuorma saattaa kasvaa melkoiseksi, ja silloin mennään sietokyvyn äärirajoilla. Tällöin pieni poikkipuolinen yksityiskohta saattaa olla se tekijä, joka saa uupuneen ihmisen reagoimaan voimakkaasti asiaan.
Samoin on sellaisten asioiden kanssa, jotka harmittavat ja joille tulisi ehkä tehdä jotain. Jos sietää asioita pitkään ja sitten sietokyvyn raja tulee vastaan, voi ilmaisu olla hyvin turhautunutta, vihaista ja aggressiivista. On hyödyllisempää ilmaista itseään ajoissa eli silloin, kun pystyy vielä säilyttämään malttinsa ja pitämään yllä rakentavaa tapaa ilmaista itseään. Nyrkkisäännöksi rajojen vetämisessä voisi todeta sen, että itselle vähäpätöisissä asioissa voi joustaa, mutta itselle merkityksellisissä asioissa on hyvä tuoda oma mielipiteensä esiin ajoissa.
Joskus on hyvä olla jämäkkä paitsi suhteessa toisten odotuksiin myös suhteessa omiin odotuksiin. Voi jopa olla, että suurimmat vaatimukset kumpuavat sisältä päin.
Pohdintaa
Osaatko sanoa itsellesi "ei" tai "nyt riittää" tai "nyt pidän tauon"?
Mieti missä tilanteessa
Jämäkkää itseilmaisua kannattaa harjoitella. Tähän kuuluu tilanteiden ennakointi ja sen miettiminen, missä tilanteessa olisi tarpeen vetää rajoja, kieltäytyä tai tuoda esiin omia toiveita.
Tehtävä
Mieti etukäteen, missä tilanteessa sinun olisi hyvä olla jämäkämpi. Mieti, mitä haluat ja mitä toivot. Mikä on tavoitteesi tuossa tilanteessa? Mikä olisi kannaltasi hyvä ja toivottu lopputulos?
Rajojen vetämisen teema liittyy usein vastuun jakamiseen. Uupumukselle altistavana ajattelu- ja toimintamallina on ylivastuullisuus eli se, että kantaa huolta muidenkin tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Toki tämä voi liittyä toimenkuvaan, kuten esimiestyössä, mutta silloinkin vastuun antaminen työntekijälle itselleen voi tukea jaksamista.
Joskus voi olla hyödyllistä lisätä avoimuutta omasta tilanteestaan ja jaksamisestaan, jos haluaa muiden huolehtivan itse omista töistään. Jämäkkyyttä on myös avun pyytäminen tarvittaessa. Tällöin omia tarpeita ei sivuuteta tai mitätöidä, vaan ne otetaan huomioon ja niitä pidetään niin tärkeinä, että on mahdollista tuoda niitä esiin toisille.
Pohdintaa
Tunnistatko itsessäsi taipumusta ottaa laajasti vastuuta asioista? Olisiko hyödyllistä jakaa vastuuta tasaisemmin, niin että muut hoitavat oman osuutensa? Olisiko hyvä näissä tilanteissa todeta, että ei hoida toiselle kuuluvaa tehtävää? Tai esittää toiselle jokin tähän liittyvä pyyntö tai toive?
Tässäkin yhteydessä on hyvä miettiä etukäteen, missä tilanteissa olisi hyvä olla jämäkämpi itselleen. Jämäkkyys ja rajojen vetäminen suhteessa omiin vaatimuksiinsa ja odotuksiinsa ei ole sekään helppoa, vaan se vaatii pysähtymistä, pohtimista ja harjoittelua.
Esimerkki
Sami teki parina päivänä viikossa kotona etätöitä. Sami työskenteli tietokoneella lähes kaikissa huoneissa siirtämällä tietokonetta paikasta toiseen. Lisäksi hänen oli vaikea rajata työaikaansa, koska tehtävien hoitaminen meni aina etusijalle. Hän huomasi, että hän oli ikään kuin kaiken aikaa työssä noina etäpäivinä. Sami päätti olla jämäkämpi suhteessa omaan työskentelyynsä. Hän rajasi työskentelyn ainoastaan yhteen huoneeseen, jossa oli työpöytä, ja hän päätti etukäteen, kuinka kauan hän minäkin päivänä työskentelisi.
Harjoittele
Varsinkin silloin kun rajojen vetäminen ja jämäkkyys on itselle vieras toimintamalli, täytyy tätä harjoitella toistuvasti ja kärsivällisesti, jotta siitä tulisi jonain päivänä luontevaa. Kaikenlainen uusien taitojen omaksuminen vaatii käytännön harjoittelua käyttäytymisen tasolla oikeissa tilanteissa (Linehan 2015; Karila & Kokko 2008). Jälleen kerran harjoitteluun voi liittää omien ajatustensa ja tunteidensa tarkastelun. Jämäkkyyden harjoittelu on sekin eräänlaista altistamista; siinä altistetaan itseään esimerkiksi mahdollisille syyllisyyden tunteille. Altistamista käsiteltiin luvussa «Todellisuuden kohtaaminen»2 Todellisuuden kohtaaminen, ja tunteiden kohtaamista käsitellään luvussa «Tunteiden käsittely»3 Tunteiden käsittely.
Tilanteiden ennakoinnissa voi jo muotoilla mahdollisesti sanottavia asioita lauseiksi asti. Voi kuulostaa hassulta, mutta lauseiden ääneen sanomisesta peilin edessä voi olla hyötyä. Etukäteen harjoittelussa on hyvä miettiä myös omaa vakuuttavuuttaan.
Tehtävä
Mieti jokin tietty tilanne, jossa aiot olla jämäkkä. Muotoile etukäteen lause, jossa kieltäydyt jostain, toivot toiselta jotain tai ilmaiset oman mielipiteesi. Harjoittele ilmaisua tarvittaessa peilin edessä. Arvioi oman ilmaisusi vakuuttavuutta. Toista lausetta tai vuoropuhelua niin pitkään, että saat ilmaisuun vakuuttavuutta.
Toteuta nyt asia käytännössä. Muistuta itseäsi omista arvoistasi, esimerkiksi omasta hyvinvoinnistasi huolehtimisen tärkeydestä.
Voit tilanteen jälkeen tarkastella, mitä ajatuksia ja tunteita jämäkkä itseilmaisu sinussa herättää. Anna tunteiden laantua pikkuhiljaa. Arvioi vielä lopuksi, toteutuiko tavoitteesi, saitko ilmaistua sen, mitä halusit, tai onko lopputulos sellainen kuin halusit.
Esimerkkejä harjoiteltavista tilanteista:
- Ole eri mieltä jonkun toisen kanssa.
- Esitä toive tai pyyntö työkaverillesi.
- Pyydä esimieheltäsi keskusteluaikaa kanssasi.
- Pyydä perheenjäsentäsi tekemään jokin kotityö.
Kieltäytymisen harjoittelussa on hyvä ottaa tilanne huomioon siinä mielessä, miten intensiivistä kieltäytymistä tilanne vaatii. Joissain tilanteissa riittää lievä ilmaisu, toiset tilanteet taas vaativat painokasta itseilmaisua. Ystävällistä, mutta ei välttämätöntä, on tarjota pyytäjälle vaihtoehto, kun kieltäytyy jostain tekemisestä.
Esimerkki
Lievä ilmaisu: Juuso keitti toistuvasti kahvit työyhteisössä. Hän halusi kuitenkin jakaa tasaisemmin vastuuta muiden kanssa. Kaija kysyi Juusolta, keittäisikö hän jälleen kahvit. Juuso vastasi: "Nyt voisi olla jonkun toisen vuoro keittää kahvit."
Vahva ilmaisu: Erika oli aivan kyllästynyt työkaverinsa epäasialliseen käyttäytymiseen. Työkaveri tuli jälleen kerran huutamaan Erikan työhuoneen ovelle, että Erikan täytyy välittömästi vastata yhteen sähköpostiin. Erika totesi painokkaasti: "En aio tehdä sitä nyt. Voisitko lopettaa tuon huutamisen ja puhua minulle normaalisti?"
Syyllisyyden tunteiden käsittely
Rajojen vetämisen niin kuin vastuun jakamisenkin prosessissa on kaksi vaihetta, joissa molemmissa on omat haasteensa. Ensimmäinen vaihe on omien tunteiden käsittely ja sen muistuttaminen itselle, että on oikeus ja oikeastaan jopa velvollisuus huolehtia omasta jaksamisestaan. Useimmiten nämä kiusalliset tunteet ovat syyllisyyden tunteita.
Toinen vaihe on ympäristön opettaminen uuteen toimintamalliin. Vahvasti vastuuta kantava ihminen on ehkä huolehtinut toistenkin tehtävistä ja palvellut näin ympäristöä. Mikäli lähipiiriä on palveltu erinomaisen hyvin, niin kun tästä erinomaisesta palvelusta aletaan luopua, nostaa se lähipiirissä protestiliikkeen. Saavutetuista eduista on vaikea luopua.
On olemassa todellista syyllisyyttä ja turhaa syyllisyyttä. Syyllisyyden tunne voi liittyä vastuuseen omasta toiminnasta, ja sitä esiintyy silloin, kun on aidosti vahingoitettu muita ihmisiä. Häpeän tunne puolestaan liittyy itsensä tuomitsemiseen ja huonoksi kokemiseen. (Gilbert 2010.) Syyllisyys kohdistuu yleensä tekoihin, jolloin kadutaan jotain tekoa tai ollaan huolissaan sen seurauksista toisille. Häpeä puolestaan kohdistuu minuuteen kokonaisvaltaisesti; häpeää tunteva kokee tällöin itsensä kokonaisuudessaan huonoksi tai epäonnistuneeksi. (Silfver-Kuhalampi & Helkama 2012.)
Silloin kun vahingoitetaan toista tai aiheutetaan hänelle ikävyyksiä, pitääkin tuntea syyllisyyttä, sillä tämä ei ole mitenkään oikeutettua. Jos kuitenkin kyse on siitä, että on palveltu lähipiiriä hyvin, voi vastuun jakamisen kohdalla olla kyse turhasta syyllisyydestä. Jos aletaan huolehtia paremmin omasta hyvinvoinnista ja omista tarpeista jakamalla vastuuta muiden kanssa, voi kyse olla vain tilanteen kuormituksen tasoittamisesta tasapuolisemmaksi. Tässä yhteydessä luonnollisesti toivotaan, että muut hoitavat ne asiat, jotka heille kuuluvat.
Syyllisyyttä seuraa usein siitä, että ei toteuta arvojensa mukaista elämää. Jos arvona on ollut vain muista huolehtiminen, on ehkä mitätöinyt itsestään huolehtimisen merkitystä. Nyt kun kyseessä on uupumuksen itsehoito, on tärkeää nostaa muiden ihmisten tarpeiden huomioimisen rinnalle myös omien tarpeidensa huomioiminen. Näin oma hyvinvointi on tärkeä arvo elämässä. Tämän arvon mielessä pitäminen vaikuttaa ehkä siihen, miten syyllisyyden tunteet koetaan. Saattaa olla, että turhasta syyllisyydestä on hyödyllistä harjoitella päästämään pikkuhiljaa irti.
Rajojen vetämisessä tai jämäkkyydessä tämä tarkoittaa sitä, että kun kokee syyllisyyttä rajojen vetämisen jälkeen, on hyvä muistuttaa itseään hyvinvointinsa merkityksestä. Voi olla hyödyllistä myös muistuttaa itseään siitä, mitä seuraa, jos ei huolehdi itsestään.
Luvussa «Tunteiden käsittely»3 Tunteiden käsittely on lisää asiaa omien tunteidensa kohtaamisesta ja käsittelystä. Jos rajojen vetämisen jälkeen syyllisyyden tunne on voimakas, voi kokeilla tarkkaavaisuuden viemistä aina uudelleen ja uudelleen hengitykseen. Usein syyllisyyden tunne laantuu asteittain. Jämäkkyyden harjoittelun myötä syyllisyyden tunne todennäköisesti laantuu helpommin ja helpommin kerta kerralta.
Ympäristön opettaminen uuteen toimintamalliin
Vastuullinen rooli sekä otetaan itse että se annetaan ympäristön taholta. Jos joku on palvellut ympäristöään hyvin ja alkaa rajata tätä palvelua, ympäristö helposti vastustaa muutosta. Ihmiset, joita vastuuntuntoinen ihminen on palvellut hyvin, voivat olla myös hämmentyneitä, miksi toinen ei enää hoidakaan niitä asioita, joita hän ennen hoiti. Toki pitää muistaa, että jokainen on vastuussa oman työnsä tekemistä. Tässä yhteydessä mietitään vastuun jakamista niissä tilanteissa, joissa toinen on huolehtinut muille kuuluvista tehtävistä.
Kun aletaan jakaa vastuuta tasaisemmin, joutuvat muut miettimään omaa tekemistään ja ottamaan vastuuta asioista, jotka vastuuntuntoinen henkilö ennen hoiti heidän puolestaan. Kannattaa varautua vastalauseisiin sekä kielteisiin kommentteihin, joita ympäristöstä voi tästä syystä tulla. Pahimmillaan tästä uudesta vastuunjaosta voi seurata syyllistämistä. Koska uupumukseen liittyy usein vaativuutta ja uhrautuvaisuutta, voivat nämä syyllistävät kommentit tuntua erityisen pahalta, koska uupuneella on taipumusta itsekin syyllistää itseään.
Tehtävä
Jos alat vetää rajoja jonkin asian suhteen, mieti, miten ympäristösi reagoi asiaan. Voit etukäteen pohtia, mikä on toisten ihmisten mahdollinen reaktio rajaamiseen. Mieti etukäteen, miten vastaat tähän reaktioon. Mitä sanot ja millä tavalla sen sanot?
Joskus voi käydä niin, että muut ihmiset ovat olleet niin huolissaan uupuneen ihmisen jaksamisesta, että he toivottavat tervetulleiksi muutokset vastuunjaossa. He hoitavat mielellään asioita, jotka uuvuttivat vastuuntuntoista ihmistä. Heidän huolensa väistyy, kun he huomaavat, että uupunut kykenee pitämään puolensa ja huolehtimaan omasta jaksamisestaan.
Ympäristön opettamisessa uuteen toimintamalliin kannattaa olla kärsivällinen. Joskus joutuu perustelemaan useampaan kertaan omaa ratkaisuaan rajata tekemisiään. Kannattaa miettiä perustelut rajojen vetämiselle etukäteen ja tarvittaessa toistaa toisille aina uudestaan ja uudestaan tätä perustelua. Tätäkin kannattaa etukäteen harjoitella.
Vanhoilla totutuilla tavoilla on sellainen piirre, että ne tahtovat palata takaisin. Jos rajojen vetämisessä tapahtuu lipsumista, on todennäköisesti kyseessä elämäntapamuutoksen repsahdusvaihe. Myös ympäristö voi käyttää lipsumista hyväkseen, koska palvelut jatkuvat silloin. Kannattaakin varautua siihen, että on valmis palaamaan uudestaan jaksamista tukevaan toimintamalliin. Tämä edellyttää sitä, että pitää mielessään oman hyvinvointinsa ja jaksamisensa merkityksen.
Sietokyvyn kasvattaminen
Toisinaan rajoja on vaikea vetää ja vastuuta on vaikea jakaa siitä syystä, että uupunut ihminen ajattelee, että kukaan muu ei hoida asioita niin hyvin kuin hän itse hoitaa. Tällöin on todennäköisesti kysymys vaativuudesta sekä itseään että muita kohtaan. Tietynlainen perfektionismi voi estää vastuun tasaisen jakautumisen, koska perfektionisti haluaa välttämättä tehdä asiat tietyllä tavalla ja vain hänen täydellisenä pitämänsä lopputulos kelpaa. Rajojen vetämiseen oman tekemisensä suhteen voi siis liittyä sietämättömiä tunteita silloin, kun toinen tekee asiat toisin kuin itse haluaisi ne tehtävän.
Mikäli työt jaetaan tasaisemmin, kannattaa valmistautua kohtaamaan näitä vaikeita tunteita siitä syystä, että muut eivät ehkä hoidakaan asioita aivan niin kuin vastuunjakaja toivoi. Tässä kohtaa on hyvä pitää mielessä, että työskentelytavat voivat olla eri ihmisillä erilaisia. Jos tehtävän hoitamisen tavoitteena on päästä tilanteesta A tilanteeseen B, voi olla monta erilaista tapaa päätyä B:hen.
Työskentelytapoihin vaikuttavat monet asiat, esimerkiksi työntekijän temperamentti. Joku voi olla esimerkiksi nopea ja suurpiirteinen, toinen taas voi olla tarkka ja perusteellinen. Myös oppimiskokemukset vaikuttavat siihen, kuinka kukin työnsä tekee. Tässä kohtaa olisi ehkä hyvä opetella hyväksymään erilaisia tapoja työskennellä.
Esimerkki
Julia toimi esimiehenä. Hänellä oli liikaa työtehtäviä, ja hän päätti delegoida vuosiraportin tekemisen yhdelle alaisistaan. Tämä kyseinen alainen olikin jo kaivannut lisää vastuuta. Alainen teki raportin. Julia oli kuitenkin sitä mieltä, että raportti oli huonosti tehty ja Julia kirjoitti itse raportin uusiksi. Alainen oli pettynyt tähän ja hänen työmotivaationsa heikkeni väliaikaisesti tästä syystä.
Kannattaa varoa sitä, että ei menisi liikaa korjaamaan toisten tekemisiä sen jälkeen, kun on jakanut vastuuta. Tämä opettaa ympäristöä jälleen siihen, että vastuuta ei kannata ottaa, koska tehtävien hoitamisesta moititaan. Lisäksi varsinaista vastuunottoa ei tapahdu, koska vastuuta on annettu tässä tapauksessa vain näennäisesti.
Siedättäminen ja vaikeille tunteille altistaminen tapahtuvat harjoittelemalla vastuun jakamista. Joskus toki todellisuudessa joutuu puuttumaan toisten tekemisiin, mutta tämäkin olisi hyvä tehdä toiveiden esiintuomisen kautta. Luvussa «Tunteiden käsittely»3 Tunteiden käsittely käydään läpi vielä lisää tunteiden kohtaamista. Luvussa «Irtipäästämisen tueksi: Tietoinen läsnäolo»4 Irtipäästämisen tueksi: Tietoinen läsnäolo harjoitellaan ajatusten ja tunteiden tunnistamista, hyväksymistä ja irtipäästämistä.
Omien mielipiteiden ja toiveiden esiintuominen
Luvussa «Aktiivinen ongelmanratkaisu»5 Aktiivinen ongelmanratkaisu todettiin, että ongelma kannattaa kääntää tavoitteeksi silloin, kun haetaan ratkaisua johonkin asiaan. Samoin on tyytymättömyyttä aiheuttavien asioiden kohdalla. Joissain tilanteissa on ehdottomasti hyödyllistä tuoda oma näkemyksensä esiin, jotta se otettaisiin huomioon, kun tehdään päätöksiä. Myös tilanteissa, joissa uupuneena on vain alistunut tilanteeseen, voi olla hyödyllistä esittää oma näkemyksensä asiasta. Mieluiten tämä näkemys kannattaa esittää sille henkilölle, jolla on valtaa vaikuttaa asiaan, eli yleensä esimiehelle. Myös avun pyytäminen tarvittaessa on jämäkkyyttä.
Tehtävä
Mieti, mitä asiaa sinun olisi hyvä viedä eteenpäin. Missä kohtaa sinun olisi hyvä tuoda oma mielipiteesi esiin? Jos kyseessä on jokin ongelma, käännä tuo ongelma tavoitteeksi. Mikä olisi toivottu lopputulos ja kuinka siihen päästään?
Toiveiden esiintuominen on rakentavaa vuorovaikutusta (Furman & Ahola 2007). Kaikkein vaikein vastaanottaa on syytös. Syyttely johtaa yhteistyön heikentymiseen ja aiheuttaa kielteisiä tunteita ja reaktioita. Seuraavaksi vaikein vastaanottaa on moite. Moittiminen tuntuu ikävältä siitä henkilöstä, jonka toimintaa moititaan. Neuvo on jo vähän helpompi vastaanottaa, mutta joitakin ihmisiä saattaa neuvominen ärsyttää. Kaikkein helpoin vastaanottaa on toive. Toinen kertoo silloin jotakin tavoitteestaan tai tarpeestaan, mutta ei syytä toista osapuolta siitä, että asiat eivät juuri nyt ole niin kuin hän toivoisi. (Ks. myös Furman & Ahola 2007, 103: arvostelu, neuvo, ehdotus ja toivomus.)
Esimerkki
Sirkan sairausloman aikana oli pidetty verkostoneuvottelu, jossa olivat mukana Sirkka, Sirkan esimies, työterveyslääkäri ja työterveyshoitaja. Tässä palaverissa sovittiin, että Sirkka palaa töihin osasairauspäivärahan turvin, niin että hän tekee työtä osa-aikaisesti ennen paluuta täysipäiväiseen työhön. Tässä yhteydessä sovittiin myös, että Sirkan töitä karsitaan ja kevennetään täksi ajaksi. Kun Sirkka palasi töihin, koki hän kuitenkin, että työmäärä oli sama kuin ennen ja hänen piti entistä lyhyemmässä ajassa tehdä nämä työt. Sirkka päätti sanoa asiasta esimiehelle. Tässä on erilaisia tapoja nostaa asia käsittelyyn.
Syytös: "Et olekaan organisoinut työtehtäviäni uusiksi, vaikka lupasit. Olet huono esimies. Sinun vikasi, että olen uupunut."
Moite: "Kuinka sinä et olekaan muokannut työtehtäviäni, vaikka niin sovittiin?"
Neuvo: "Sinun pitäisi tarkistaa tehtävät niin kuin sovittiin."
Toive: "Toivon, että kävisimme yhdessä läpi, mitä palaverissa sovittiin, ja tarkistettaisiin työtehtäviäni sen mukaisesti. Toivon lisäksi, että kertoisit työkavereilleni tästä tilapäisestä uudesta tehtävänjaosta, jotta he ymmärtävät tilanteen."
Toiveen esittämiseen voi liittää kuvailun siitä, mitä hyötyä eri osapuolille olisi toiveen toteutumisesta. Lisäksi aina kun edetään haluttuun suuntaan, on hyvä antaa myönteistä palautetta kaikille tahoille, jotka ovat tilannetta edistäneet.
Sirkka totesi toiveensa esittämisen jälkeen esimiehelleen: "Jaksaisin paremmin ja säilyttäisin työkykyni, jos tehtävät tarkistetaan osa-aikatyöhön sopiviksi. Kiitos, kun tuit palaverissa jaksamistani ja ymmärsit tilanteeni."
Joskus tilanne voi vaatia laajempaa selvitystä toiselle. Tällöin oman näkemyksensä esiintuomisessa on hyvä huomioida eri vaiheita. Ensin kannattaa kuvailla toiselle tilanne. Tilanteen kuvailemisessa kannattaa erottaa faktat tulkinnoista eli kannattaa ilmaista enemmänkin sitä, mitä on havainnut, ei niinkään sitä, miten on havaintojaan tulkinnut.
Selkeään itseilmaisuun kiinnitetään huomiota, jolloin ollaan tietoisia omasta ilmaisusta. Jos vastaanottaja reagoi sanottuun jotenkin epäasiallisesti, ei kannata provosoitua vaan pysyä rauhallisena. Neuvottelutaidoista on aina hyötyä. Neuvottelu on prosessi, jossa tavoitellaan yhteistä tahtotilaa yleensä sopimuksen kautta. Neuvottelun myötä tapahtuu molempien osapuolien sitouttaminen yhteisesti sovittuun tavoitteeseen. (Mukailtuna Linehan 2015, 249–254; fi.wikipedia.org.)
Työhön liittyvissä asioissa on yleensä laajemmin kyse työn sujuvuudesta. Silloin kun molemmat osapuolet muistavat, että heillä on yhteinen tavoite eli työn sujuvuus pitkällä aikavälillä, on ongelmanratkaisu usein rakentavaa. Ongelman tuominen yhteiseen käsittelyyn esimerkiksi kysymällä "Mitä me voisimme yhdessä asialle tehdä?" tai "Kuinka yhdessä ratkaisisimme tämän ongelman?" on motivoivampaa kuin suorat käskyt tai määräykset.
Tehtävä
Arvioi kokonaisuudessaan omaa jämäkkyyttäsi (asteikolla 0–10). Mikä voisi vahvistaa kykyäsi ilmaista itseäsi jämäkästi? Minkä tilanteen harjoittelu voisi vahvistaa kykyäsi ilmaista itseäsi niin, että otat vuorovaikutustilanteessa huomioon sekä omat että toisen oikeudet?
Yhteenvetoa
Tämän luvun tehtävänä on muistuttaa rajojen vetämisen tärkeydestä silloin, kun jaksaminen on koetuksella, sekä tutkia rajojen vetämiseen liittyviä ilmiöitä. Kun tutkitaan rajojen vetämisen psykologisia esteitä, on hyvä tarkastella sitä, mitä haittaa itselleen on rajojen vetämisestä. Jämäkkä ja ystävällinen itseilmaisu tarkoittaa sitä, että otetaan samalla huomioon sekä omat että toisen oikeudet. Tuolloin on hyvä puhua minä-kieltä, jossa viestitään jotain itsestä ilman että syytellään muita.
Joskus voi olla hyödyllistä lisätä avoimuutta omasta tilanteestaan, varsinkin silloin kun alkaa selkeämmin jakaa muiden kanssa vastuuta tehtävien hoitamisesta. Vasta harjoittelemalla oppii tunnistamaan rajojen vetämiseen liittyviä ajatuksiaan ja tunteitaan. Toisinaan on tarpeen harjoitella päästämään irti syyllisyyden tunteista.
Vastuullinen rooli sekä otetaan että annetaan ympäristön taholta. Tällöin pitää olla kärsivällinen sen suhteen, että ympäristössä opitaan uuteen toimintamalliin. Perfektionismi voi estää vastuun tasaista jakautumista. Tällöin on haastavaa, mutta pitkällä aikavälillä omaa jaksamista tukevaa siedättää itseään erilaisille tavoille hoitaa asioita. Rakentavaa itseilmaisua on toiveiden esiintuominen; toiveita on helpompi vastaanottaa kuin syytöksiä tai moitteita.
Tehtävä
Mitä ajatuksia tämän luvun lukeminen herätti sinussa? Jäsentyikö asia mielessäsi jotenkin uudella tavalla? Opitko jotain itseesi soveltuvaa ja itseesi sovellettavaa tästä luvusta?