Fyysisen toimintakyvyn mittaaminen ja arviointi väestötutkimuksissa

Tiivistelmä

Tiedot väestön tai väestöryhmien fyysisestä toimintakyvystä auttavat suuntaamaan niin terveyden- ja sosiaalihuollon voimavaroja kuin toimenpiteitä muillakin yhteiskuntapolitiikan lohkoilla eri väestöryhmien fyysisten tarpeiden mukaisesti. Väestön ja väestöryhmien toimintakykyä koskevan tiedon tärkein lähde on toistaiseksi väestötutkimukset.

Tämä suositus on tarkoitettu työkaluksi tutkijoille ja muille asiantuntijoille, jotka suunnittelevat, toteuttavat ja hyödyntävät väestötutkimuksia. Suositus on luonteeltaan katsaus väestötutkimuksiin soveltuvista fyysisen toimintakyvyn mittareista. Suosituksessa rajaudutaan aikuisväestöön, ja siinä esitellään itsearviointiin ja testeihin perustuvia mittareita eri ikäryhmille.

Fyysisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen fyysisiä edellytyksiä selviytyä tehtävistä, jotka hänen arjessaan ovat tärkeitä. Suositukseen on koottu keskeisiä fyysisen toimintakyvyn mittareita, jotka ovat vakiintuneet käyttöön väestötutkimuksissa. Useimmat niistä ovat olleet mukana suomalaisissa kansallisissa tutkimuksissa, jotka tuottavat vertailevaa tietoa väestön fyysisen toimintakyvyn tasosta. Suosituksessa on esitelty kansainvälisiin suosituksiin perustuvia standardikysymyksiä ja ydinmittareita. Keskeisimpiä niistä ovat oma arvio puolen kilometrin kävelystä ja portaiden noususta kerrosvälin verran sekä puristusvoiman, tuolilta nousun ja kävelynopeuden testit.

Suosituksessa esitellään mittareiden valintaan vaikuttavia erilaisia tekijöitä, jotka suunnittelussa on otettava huomioon. Tutkimuksen tarkoitus ja kohderyhmä, fyysisen toimintakyvyn osion laajuus tutkimuksessa sekä käytettävät tiedonkeruumenetelmät luovat perustan, jonka pohjalta mittareiden valinta voidaan tehdä. Suosituksessa ja siihen liittyvissä TOIMIA-tietokannan mittariarvioissa kuvataan mittareiden taustaa, pätevyyttä, saatavuutta (esimerkiksi kieliversiot, käyttöluvat, ohjeistus) ja tulosten vertailumahdollisuuksia väestöön (viitearvot, väestöjakaumat). Myös fyysisen toimintakyvyn testien valintaan liittyviin käytännön järjestelyihin kiinnitetään huomiota. Niitä ovat mm. turvallisuus, tilojen sopivuus, mahdollisesti tarvittavien mittalaitteiden luotettavuus ja siirreltävyys sekä mittaajien koulutus.

Suosituksessa esitellyt mittarit painottuvat liikkumiskyvyn mittareihin, joita väestötutkimuksissa on perinteisesti käytetty. Kehittämistarpeita on erityisesti työikäisille ja hyväkuntoisille soveltuvissa mittareissa sekä yläraajojen toiminnan mittaamisessa. Ympäristötekijöiden vaikutuksia pitäisi pystyä paremmin ottamaan huomioon. Digitalisaation ja tietojärjestelmien kehittyminen voi tulevaisuudessa tuoda tiedonkeruuseen ja mittaamiseen uusia työkaluja, joiden hyötyjä ja soveltuvuutta väestötutkimuksissa tulee arvioida.

Suosituksessa mainitut mittarit ja niiden soveltuvuusarviot ovat saatavilla vasemmasta laidasta kohdasta "Mittarit ja niiden soveltuvuusarviot"

Suositus on saatavilla Julkarissa pdf-versiona. «https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020092375554»1

Johdanto

Tiedot väestön tai väestöryhmien fyysisestä toimintakyvystä auttavat suuntaamaan terveyden- ja sosiaalihuollon voimavaroja eri väestöryhmien fyysisten tarpeiden mukaisesti. Väestön vanhentuessa luotettava tieto fyysisten rajoitteiden yleisyydestä, muutoksista ja kehitysnäkymistä on entistäkin tärkeämpää, sillä ne heijastavat avun tarvetta: fyysinen toimintakyky on ikääntyvän väestön arjessa ja kotona itsenäisesti selviytymisen perusta.

Tuoreimmat havainnot osoittavat, että ikääntyvän väestön fyysisen toimintakyvyn, esimerkiksi liikkumisongelmien, pitkään jatkunut myönteinen kehitys on pysähtymässä. «Sainio P, Stenholm S, Valkeinen H, Vaara M, Heliövaara M, Koskinen S. Fyysinen toimintakyky. Kirjassa: Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A ym. (toim.). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. F»62 Vuosina 2000 ja 2011 koottuihin tietoihin perustuvan ennustelaskelman mukaan liikkumisrajoitteita kokevien ihmisten lukumäärä kaksinkertaistuu 200 000:sta 400 000:een vuosina 2011–2044, jos liikkumisrajoituksien tärkeimpien aiheuttajien (ylipaino, fyysinen inaktiivisuus ja tupakointi) yleisyys säilyy ennallaan. «Härkänen T, Sainio P, Stenholm S ym. Projecting long-term trends in mobility limitations: impact of excess weight, smoking and physical inactivity. J Epidemiol Community Health 2019;73(5):443–450.»29 Näistä ylipainolla oli merkittävin vaikutus: jos se vähentyisi puoleen, vakavista liikkumiskyvyn ongelmista kärsivien henkilöiden lukumäärä kasvaisi selvästi vähemmän. Huolestuttavaa kuitenkin on, että lihavuus on lisääntymässä työikäisessä väestössä «Lundqvist A, Männistö S, Jousilahti P, Kaartinen N, Mäki P, Borodulin K. Lihavuus. Kirjasssa: Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A ym. (toim.). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. FinTerveys»42, mikä tarkoittanee tulevaisuudessa ennustettua enemmän liikkumisrajoitteisia iäkkäitä ihmisiä ja siten myös palvelutarpeiden huomattavaa kasvua.

Tärkeä yhteiskuntapolitiikan tavoite on tukea työikäisen väestön toimintakykyä, jotta työelämään osallistuminen onnistuisi mahdollisimman pitkään. «STM 2014. Hyvinvointi on toimintakykyä ja osallisuutta. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus 2014. Sosiaali- ja terveysmi-nisteriö. (Online). Julkaisuja 2014:13. Viitattu 9.6.2020. Saata»69 «STM 2020. Työkykyohjelma. (Online). (Viitattu 9.6.2020). Saatavilla:.»70 Fyysinen toimintakyky on yksi työkyvyn ulottuvuus «Ilmarinen J, Gould R, Järvikoski A, Järvisalo J. Työkyvyn moninaisuus. Kirjassa: Gould R, Ilmarinen J, Järvisalo J, Koskinen S (toim). Työkyvyn ulottuvuudet. (Online). Terveys 2000 –tutkimuksen tuloks»30, ja on työkyvyn rinnalla tärkeä seurantakohde. Työikäisen väestön itseraportoidun työkyvyn hyvä kehittyminen on pysähtynyt, ja koetut liikkumisrajoitteet ovat kääntyneet lievään kasvuun. «Koskinen S, Sainio P. Työkyky. Kirjassa: Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A ym. (toim.). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. FinTerveys 2017 –tutkimus. (Online). Raportti 4/2018. Terveyden»39 «Sainio P, Stenholm S, Valkeinen H, Vaara M, Heliövaara M, Koskinen S. Fyysinen toimintakyky. Kirjassa: Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A ym. (toim.). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. F»62Tässä valossa on työterveyshuollossa ja työpaikoilla entistä tärkeämpää tunnistaa työkykyä uhkaavat tekijät ja puuttua niihin ajoissa. Työkyvyn heikkenemisen varhaiseen tunnistamiseen on TOIMIA-verkostossa jo aiemmin julkaistu suositus. «Tiitola K, Takala E-P, Rentto T, Tulenheimo-Eklund E, Kaukiainen A. Työkyvyn heikkenemisen varhainen tunnistaminen, 2016. TOIMIA-suositus (Online). Viitattu 9.6.2020 Saatavilla:.»82

Väestöryhmittäinen tarkastelu auttaa tunnistamaan ryhmiä, joissa fyysinen toimintakyky on heikompaa kuin muilla. Esimerkiksi koetut kävelyvaikeudet ovat yleisempiä niin ulkomaalaistaustaisessa kuin romaniväestössäkin verrattuna koko väestöön. «Rask S, Koskinen S, Sainio P. Fyysinen toimintakyky. Kirjassa: Kuusio H, Seppänen A, Jokela S, Somersalo L, Lilja E (toim.). Ulkomaa-laistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa. FinMonik-tutkimus »57 «Koskinen S, Sainio P, Stenholm S, Vaara M, Valkeinen H. Fyysinen toimintakyky. Kirjassa: Weiste-Pakkanen A, Lämsä R, Kuusio H (toim.). Suomen romaniväestön osallisuus ja hyvinvointi Romanien hyvinvoin»40 Alueellisesti tarkasteltuna eroja on myös maakuntien, kaupunkien ja jopa kaupunginosien välillä. Koulutusryhmien välillä on huomattavia eroja: vähemmän koulutusta saaneilla fyysisen toimintakyvyn ongelmat ovat selvästi yleisempiä kuin enemmän kouluja käyneillä. «Koskinen S, Martelin T, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Koponen P. Terveyden, toimintakyvyn ja niihin vaikuttavien tekijöiden vaihtelu koulutuksen ja asuinalueen mukaan. Kirjassa: Koponen P, B»41 «Pentala-Nikulainen O, Koskela T, Parikka S, Kilpeläinen H, Kosken-niemi T, Aalto A-M, Muuri A, Koskinen S, Lounamaa A. Kansalli-sen terveys-, hyvinvointi ja palvelututkimus FinSoten perustulokset 201»52 «Parikka S, Pentala-Nikulainen O, Koskela T, Kilpeläinen H, Ikonen J, Aalto A-M, Muuri A, Koskinen S, Lounamaa A. Kansallisen terveys-, hyvinvointi ja palvelututkimus FinSoten perustulokset 2017-2018.»51

Edellä kuvatut tiedot ovat peräisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väestön terveysseurantaa varten tehdyistä FinTerveys 2017-, FinSote 2017–18- ja FinMonik 2018–19-väestötutkimuksista. Tiedoista hyötyvät päätöksentekijät niin kansallisella, alueellisella kuin paikallisellakin tasolla heidän suunnitellessa oman alueensa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja palvelujärjestelmiä ja kehittäessä terveyden ja toimintakyvyn edistämistoimia ja ympäristöä toimintakykyä tukevaksi. Väestötutkimukset ovat aineistona myös tutkimuksissa, joissa tutkitaan esimerkiksi fyysisten toimintarajoitteiden seurauksia tai niiden riskitekijöitä. Yleistäen voi todeta, että luotettavaa väestötutkimusten tietopohjaa toimintakyvystä ja terveydestä tarvitaan niin ongelmien havaitsemiseksi, syy- ja seuraussuhteiden selvittämiseksi kuin erilaisten toimenpiteiden vaikuttavuuden seuraamiseksi. Yksi keskeinen luotettavuustekijä on, että tutkimuksissa käytetyt fyysisen toimintakyvyn mittarit ovat päteviä, mielellään vertailukelpoisia ja että niiden käytettävyydestä on näyttöä.

Suosituksen käyttötarkoitus ja rajaukset

Suositus on tarkoitettu ensisijaisesti tutkijoille ja muille asiantuntijoille, jotka suunnittelevat, toteuttavat ja hyödyntävät väestötutkimuksia. Se tarjoaa fyysisen toimintakyvyn mittareista tietoa ja perusteita, joita väestötutkimusta suunnitteleva voi hyödyntää valitessaan omiin tarpeisiinsa parhaiten soveltuvia mittausmenetelmiä. Menetelmien valinta riippuu tutkimuksen tarkoituksesta, joita ovat esimerkiksi jonkin väestöryhmän toimintakyvyn ja siinä tapahtuneiden ajallisten muutosten selvittäminen tai kuntoutuksen tai muun intervention vaikutusten selvittäminen. Mittareiden valintaan vaikuttaa myös se, millaisia tiedonkeruumenetelmiä tutkimuksessa käytetään ja miten laajasti fyysistä toimintakykyä halutaan selvittää. Joskus tärkeä valintaperuste on vertailukelpoisuus toiseen tutkimukseen, esimerkiksi tilanteessa, jossa halutaan verrata tuloksia väestöstä saatuihin viitearvoihin tai jakaumiin. Koska väestötutkimusten tarkoitus ja toteutustavat ovat hyvin moninaisia, on tämä suositus paremminkin viitekehys fyysistä toimintakykyä mittaavien menetelmien valintaan kuin keittokirjamainen opas.

Suosituksessa rajaudutaan aikuisväestöön eli 18 vuotta täyttäneisiin, ja siinä esitellään työikäisille ja iäkkäille soveltuvia itsearviointiin ja testeihin perustuvia mittareita, joita on saatavilla suomen kielellä.

Käsitteet

Fyysinen toimintakyky ICF-viitekehyksessä

Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) kuvaa toimintakyvyn ja toimintarajoitteet moniulotteisena, vuorovaikutuksellisena ja dynaamisena tilana, joka koostuu terveydentilan sekä yksilön ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta (kuva «»1) «WHO 2004. Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. WHO/Stakes. Ohjeita ja luokituksia 2004:4.»97 ICF-viitekehyksessä fyysistä toimintakykyä voidaan arvioida sekä kehon toimintojen tasolla (esimerkiksi verenkiertoelimistön toiminta) että ihmisen tasolla suorituksina (esimerkiksi liikkumisena). Suorituksia voidaan lisäksi arvioida suorituskykynä (capacity) tai suoritustasona (performance). Suorituskyky tarkoittaa yksilön maksimaalista kykyä tehdä jokin toiminto tietyllä hetkellä tietyssä (vakioidussa) ympäristössä ilman apuvälineitä tai tukea. Suoritustaso puolestaan kuvaa, mitä ihminen tekee omassa ympäristössään. Väestötutkimusten kontekstissa ICF-luokitusta voi käyttää jäsentämään fyysisen toimintakyvyn mittaamisen kohteita sekä arvioimaan, kuinka kattavasti ja millä tasoilla fyysistä toimintakykyä mitataan.

Kuva 1. ICF:n osa-alueiden vuorovaikutussuhteet (WHO 2004).

Suosituksessa esiteltyjen mittareiden valintaperusteet

Suositukseen mukaan otettujen mittareiden valinnassa nojaudutaan kansainvälisiin väestötutkimuksia varten laadittuihin standardeihin ja suosituksiin «UNECE. Survey Module for Measuring Health State. Developed by the Budapest Initiative Task Force on Measurement of Health Status. United Nations, New York and Geneva, 2013. (Online). Viitattu 8.1.2020»86 «Washington Group, Extended Set. (Online). Viitattu 8.1.2020. Saatavilla:.»94 «Eurostat 2018. European Health Interview Survey (EHIS wave 3). Methodological manual 2018. (Online). (Viitattu 8.1.2020). Saatavilla:.»15, joihin myös useimmat Suomen kansallisissa terveys- ja hyvinvointitutkimuksissa käytetyt fyysisen toimintakyvyn mittarit perustuvat. Niiden lisäksi mukaan on otettu joitakin tutkittuja ja käyttöön vakiintuneita mittareita, joiden pätevyydestä on kertynyt tietoa.

Osa suositukseen valituista arviointimenetelmistä on arvioitu TOIMIA-verkoston arviointiprosessin mukaisesti, mutta kaikista ei ole vielä tehty systemaattista arviointia.

Itsearviointiin perustuvia fyysisen toimintakyvyn mittareita

Itsearviointikysymyksillä saadaan nopeasti ja suhteellisen helpolla tavalla tietoa väestön kokemista toiminnanvajauksista. Kansainväliset järjestöt ja toimijat (mm. OECD, WHO, EU/Eurostat, Washington Group) sekä tutkijayhteisöt ovat puolen vuosisadan ajan yksin ja yhteistyössä laatineet niistä suosituksia. Monet seikat, kuten toimintakyvyn käsitteen muuttuminen ja kansainvälisen koordinoinnin puute ovat johtaneet siihen, että toiminnan tuloksena on syntynyt useita osittain limittäisiäkin suosituksia. «Sainio P ja Koskinen S. Väestötutkimukset toimintarajoitteita koskevan tiedon lähteenä. Teoksessa: Nurmi-Koikkalainen ym. Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta. Analyysiä THL:n tietotuotannosta. (Onl»61 Sen seurauksena käytössä on laaja kirjo toisistaan jossain määrin poikkeavia kysymyksiä ja kysymyssarjoja myös fyysisen toimintakyvyn osa-alueelta.

Luvussa Yksittäiset kysymykset kuvataan yksittäisiä kysymyksiä ja kansainvälisiä suosituksia ja standardeja, joihin ne perustuvat, sekä esitellään kansallisissa terveys- ja hyvinvointitutkimuksissa käytettyjä kysymyksiä (taulukot «Liikkumiskyvyn kansainvälisiä standardikysymyksiä ja näitä vastaavat kansallisissa väestötutkimuksissa käytetyt kysymykset (ks. myös liite 1)»1 ja «Muita kansallisissa tutkimuksissa käytettyjä liikkumiskyvyn kysymyksiä (ks. myös liite 1).»2, liite 1). Luvussa Fyysinen toimintakyky osana laajempaa mittaria käsitellään laajempia terveyden, toimintakyvyn tai elämänlaadun mittareita, joiden osana on fyysistä toimintakykyä kuvaavia osioita (taulukko «Fyysinen toimintakyky osana laajempaa mittaria.»3, liite 2). Luvussa Muita liikkumiskyvyn itsearviointikysymyksiä esitellään muita Suomessa käytössä olevia menetelmiä: liikkumisen tasoa kartoittava elinpiirin mittari sekä toimintakyvyn heikkenemisen varhaiseen tunnistamiseen kehitetyt kysymykset.

Väestötutkimuksiin soveltuvia fyysisen toimintakyvyn testejä

Siinä missä itsearviointiin perustuvat kysymykset antavat tietoa ihmisen kokemuksesta omassa toimintaympäristössään toimimisesta, testien avulla puolestaan saadaan tietoa henkilön suorituskyvystä vakioidussa ympäristössä ammattilaisen mittaamana. Testeillä voidaan mitata yhtä tai useampaa fyysisen kunnon osa-aluetta, kuten lihasvoimaa, liikkuvuutta tai tasapainoa ja asennonhallintaa. Testi voi olla myös toiminnallinen, jolloin arvioidaan suoriutumista jostain fyysistä ponnistusta vaativasta tai toiminnasta, esimerkiksi tuoliltanousua. Sekä itsearviointiin perustuvat menetelmät että testit ovat tärkeitä tiedonlähteitä kun halutaan monipuolinen kokonaiskuva väestön toimintakyvystä. «Guralnik JM, Simonsick EM, Ferrucci L ym. A short physical performance battery assessing lower extremity function: association with self-reported disability and prediction of mortality and nursing hom»24 «Cress ME, Schechtman KB, Mulrow CD ym. Relationship between physical performance and self-perceived physical function. J Am Geriatr Soc 1995;43(2):93–101.»9

Testien toteuttaminen väestötutkimuksessa asettaa joitakin vaatimuksia, jotka suunnittelussa on otettava huomioon. Testit on valittava siten, että mittaukset on mahdollista toteuttaa erilaisissa tutkimusympäristöissä, tarvittaessa jopa kotona. Tarvittavien laitteiden tulisi olla mahdollisimman helppokäyttöisiä ja helposti kuljetettavia. Testien turvallisuus on varmistettava ja harkittava niiden sijoittaminen tutkimusprotokollaan siten, etteivät ne kuormita tutkittavia liikaa. Mittaajat tulee perehdyttää testien toteuttamiseen selkein yksiselitteisin ohjein. Mittaajien toimintaa tulee seurata laadun varmistamiseksi. Lisätietoa testien standardoinnista, turvallisesta suorittamisesta ja laadun varmistamisesta löytyy European Health Examination Survey -verkoston (EHES) koulutusmateriaalista sekä fyysisen kunnon tai terveyskunnon mittaamisen oppaista. «EHES Training Materials 2017.(Online). (Viitattu 8.1.2020). Saatavilla:.»12 «Keskinen K, Häkkinen K, Kallinen M (toim.): Fyysisen kunnon mittaaminen – käsi- ja oppikirja kuntotestaajille. Liikuntatieteellisen Seu-ran julkaisu nro 174. Helsinki 2018.»32 «Suni J ja Taulaniemi A, toim. Terveyskunnon testaus: menetelmä terveysliikunnan edistämiseen. Hki: Sanoma Pro, 2012.»73

Fyysisen toimintakyvyn testejä koskevia kansainvälisiä suosituksia väestötutkimuksia varten on huomattavasti vähemmän kuin suosituksia itsearviointimittareista. Euroopassa EHES-verkosto (EHES) tukee suosituksellaan Euroopan unionin maita kansallisten terveystarkastustutkimusten suunnittelussa ja toteuttamisessa, tavoitteenaan tutkimusten korkea laatu ja eri maiden tutkimustulosten vertailtavuus. EHES-verkosto antaa ohjeita myös fyysisen toimintakyvyn testeistä. Käden puristusvoima- ja tuoliltanousu-testit ovat ns. ydinmittauksia, joita suositellaan kaikkiin kansallisiin terveystutkimuksiin. Ne ovat olleet mukana myös Suomen kansallisissa väestötutkimuksissa, ja niistä on TOIMIA-tietokannassa (TOIMIA) saatavilla väestöön perustuvat viitearvot.

Suomessa ja maailmalla on useita laajoja epidemiologisia tutkimuksia, joissa käytettyjen fyysisen toimintakyvyn mittareiden käytettävyydestä eri ikäryhmille on kertynyt arvokasta tietoa. Taulukkoon «Väestötutkimuksiin soveltuvia fyysisen toimintakyvyn testejä.»4 on koottu fyysisen toimintakyvyn testejä, jotka ovat vakiintuneet käyttöön monissa epidemiologisissa tutkimuksissa. Ne ovat helppoja ja nopeita toteuttaa erilaisissa tutkimusympäristöissä eivätkä edellytä monimutkaisia laitteita. TOIMIA-arviointiprosessin läpi käyneet testit on merkitty taulukoihin tähdellä (*).

Miten valitsen fyysisen toimintakyvyn mittarit väestötutkimukseen?

Tähän suositukseen on koottu keskeisiä fyysisen toimintakyvyn mittareita, jotka ovat vakiintuneet käyttöön väestötutkimuksissa. Useimmat niistä ovat olleet mukana suomalaisissa kansallisissa tutkimuksissa, jotka tuottavat vertailevaa tietoa väestön fyysisen toimintakyvyn tasosta. Suosituksessa on esitelty kansainvälisiin suosituksiin perustuvia standardikysymyksiä ja ydinmittareita. Keskeisimpiä niistä ovat oma arvio puolen kilometrin kävelystä ja portaiden noususta kerrosvälin verran sekä puristusvoiman, tuolilta nousun ja kävelynopeuden testit.

Mittareiden valintaan vaikuttavat monet erilaiset tekijät, jotka suunnittelussa on otettava huomioon. Seuraavat kaksi vaihetta auttavat suunnittelijaa mittarivalinnassa.

Kehittämistarpeet

Väestötasoisessa fyysisen toimintakyvyn mittaamisessa on erilaisia kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia. Monet tässä suosituksessa esitellyt mittarit mittaavat paremminkin toimintavajeita kuin toimintakyvyn positiivista päätä. Erityisesti ongelma ilmenee yksittäisissä itseraportoitavissa kysymyksissä, jotka eivät kuvaa hyväkuntoisten ihmisten välisiä eroja. Erilaiset terveyskunto- ja muut suorituskykytestit sen sijaan pystyvät erottelemaan myös hyväkuntoisia. Niiden toteuttaminen väestötutkimuksissa vaatii yleensä enemmän resursseja, aikaa ja suunnittelua, mutta on mahdollista. Kun työikäinen väestö tulevaisuudessa ikääntyy ja sen määrä vähenee, on työ- ja toimintakyvyn seuraaminen entistäkin tärkeämpää. Siksi tarvitaan edelleen työikäisten ja hyväkuntoisten fyysistä toimintakykyä mittaavien menetelmien kehittämistä.

Yläraajojen toimintakyvyn mittaamisen menetelmiä on puristusvoiman mittausta lukuun ottamatta käytetty melko niukasti väestötutkimuksissa. Saatavilla on kuitenkin joitain mittareita, esimerkiksi Washington Groupin laajemmassa kysymyssarjassa kaksi yläraajakysymystä sekä PROMIS®-mittariston yläraajaosio. Tarvitaan kuitenkin vielä lisätietoa siitä, miten hyvin nämä toimivat väestötutkimusympäristössä. THL:n väestötutkimuksissa on ollut käytössä nivelten toimintoja kuvaava liikesarja, jonka liikkeinä ovat yläraajojen aktiivinen nosto sivukautta kohti kattoa sekä sisäkierto. Väestötutkimuksissa käytettynä liikkeet täydentävät olkanivelten oirekyselyiden antamaa kuvaa nivelen toiminnasta ja ovat siten tärkeitä tuki- ja liikuntaelimistön toimintakyvyn mittareita. «Heliövaara M, Viikari-Juntura E, Solovieva S. Tuki- ja liikuntaelinsai-raudet. Kirjassa: Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A ym. (toim.). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. FinTerveys 2017»27

Toimintakyky ei ole vain ihmisen ominaisuus vaan ympäristö vaikuttaa siihen myönteisesti tai kielteisesti. «WHO 2004. Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. WHO/Stakes. Ohjeita ja luokituksia 2004:4.»97 Toimintakykyä tukevia ympäristön piirteitä ovat esimerkiksi apuvälineet sekä asunnon ja asuinympäristön esteettömyys. Fyysisen toimintakyvyn kysymyksistä on olemassa muunnelmia, joissa huomioidaan apuvälineen tai avun käyttö (esimerkiksi Washington Group, extended set «Washington Group, Extended Set. (Online). Viitattu 8.1.2020. Saatavilla:.»94 Tervaskannot 90+ -tutkimus «Jylhä M, Vuorisalmi M, Luukkaala T, Sarkeala T, Hervonen A. Elinikä pitenee nopeammin kuin toimintakyky paranee 90-vuotiaiden ja sitä vanhempien toimintakyvyn muutokset vuosina 1996-2007. Suomen Lääkä»31). Fyysisen ympäristön vaikutukset toimintakykyyn olisi hyvä kuitenkin pystyä ottamaan tätä laajemmin huomioon arvioinnissa. On hyvä, että Washington Group on Disability Statistics on tarttunut haasteeseen ja perustanut työryhmän kehittämään ympäristötekijöiden mittaamista väestötutkimuksissa. Amerikkalainen NHATS-paneelitutkimus kuvaa hyvin, miten ympäristötekijöiden ja toimintakykyyn kytkentää voidaan toteuttaa tiedonkeruussa. «Freedman VA, Kasper JD, Cornman JC ym. Validation of new measures of disability and functioning in the National Health and Aging Trends Study. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2011;66(9):1013–1021.»20 Tutkimuksessa selvitettiin ICF-viitekehystä hyödyntäen, miten erilaiset apuvälineet tai ympäristön muutostyöt auttavat selviytymään erilaisista fyysisistä ja päivittäisistä toiminnoista. Tutkimus tuotti tietoa siitä, kuinka suuri osa iäkkäästä väestöstä selvisi itsenäisesti ilman apuvälineitä, apuvälineiden kanssa, mahdollisten asunnonmuutostöiden avulla ja kuinka suuri osa tarvitsi toisen ihmisen apua selviytymisessään. Tällainen lähestymistapa voisi tuoda entistä hyödyllisempää tietoa päätöksentekoon myös Suomessa.

Parhaillaan sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiä ollaan kehittämässä siten, että asiakkaiden toimintakyvystä saataisiin tietoa rakenteisessa muodossa. Kun tieto on rakenteistettu eli kirjattu ja tallennettu yhteisesti sovittuun rakenteeseen (ei siis pelkkänä vapaana tekstinä), se tehostaa tiedon käyttöä. Yhtenäisiin rakenteisiin kertaalleen kirjatut tiedot voidaan Kanta-palvelun kautta hyödyntää mm. tilastoinnissa, rekistereissä ja muissa tiedon toissijaisessa käytön tarpeissa. «THL 2020b. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tiedonhallinta sosiaali- ja terveysalalla –aihesivu, Rakenteinen kirjaaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. (Online). Viitattu 12.6.2020. Saatavilla:.»81 Jatkossa tulisi selvittää, miten sote-järjestelmistä saatava toimintakykytieto voitaisiin yhdistää ja yhtenäistää väestötutkimuksissa kerättävän tiedon kanssa. Nämä kehitteillä olevat uudet tiedonkeruutavat voivat hyödyntää, täydentää ja ehkäpä osittain korvatakin väestötiedonkeruita siinä vaiheessa, kun niiden sisällöt, laatu ja toimivuus on saatu riittäviksi. Esimerkiksi toimintakykytietoa sisältävä rekisteritieto auttaisi osaltaan ratkaisemaan väestötutkimusten kasvavan kadon eli tutkimuksesta poisjäämisen vaikutuksia tiedon luotettavuuteen, sillä moni katoon jäävistä ei osallistu tutkimukseen toimintakyvyn ongelmien vuoksi. Tiedon yleistettävyyttä tosin heikentää se, että sote-tietojärjestelmiin kirjattavat ja sitä kautta rekistereihin päätyvät toimintakykytiedot koskevat vain niitä, jotka näitä palveluita käyttävät, ei siis koko väestöä.

Yksi tulevaisuuden avaus voi olla ihmisten itsensä toteuttamien mittausten hyödyntäminen väestöä koskevan fyysisen toimintakyvyn tiedonkeruussa. Tällaista tietoa voitaisiin saada esimerkiksi liike-, aktiivisuus- tai muista vastaavista mittareista. Liikemittareilla on kerätty tietoa tutkittavista väestötutkimusten yhteydessä (esim. Wennman ym. 2019), mutta se kuvaa paremminkin fyysistä aktiivisuutta kuin fyysistä toimintakykyä. On kuitenkin hyvä pitää mieli avoimena ns. tosielämän tiedon (real world data) hyödyntämisen mahdollisuuksista, vaikka väestötutkimusten tuottaman tiedon korvaaminen niillä ei ihan vielä ole näköpiirissä. «Wennman H, Pietilä A, Rissanen H ym. Gender, age and socioeconomic variation in 24-hour physical activity by wrist-worn accelerometers: the FinHealth 2017 Survey. Sci Rep 2019;9(1):6534.»96

Digitalisaation ja teknologian edetessä voidaan väestötutkimusten tiedonkeruuta kehittää. Sähköinen tiedonkeruu on jo tätä päivää. Sähköisten lomakkeiden hyötypuolena on, että tieto on valmiiksi sähköisessä muodossa, mikä nopeuttaa tarkistamista ja raportointia. Lisäksi vastaajalle voidaan helposti kohdentaa kysymyksiä hänen antamiensa vastaustensa perusteella. PROMIS®-mittareissa «Kokko K ja Anttila H. PROMIS Fyysinen toimintakyky, 2015. TOIMIA-mittarit (online).Viitattu 8.1.2020. Saatavilla:.»34 on kehitetty tietokoneavusteista yksilöllisten vastausten perusteella valikoituvaa testiä (Computer Adaptive Test, CAT). Esimerkiksi yli sata kysymystä sisältävän fyysisen toimintakyvyn kysymyspankista valikoituu vastaajan vastattavaksi muutama kysymys sen perusteella, miten hän on edeltäviin kysymyksiin vastannut. Menettelyllä haarukoidaan selville vastaajan fyysisen toimintakyvyn taso. CAT-sovellus ei ole vielä Suomessa saatavilla, eikä sen käytöstä ja hyödyistä väestötutkimuksissa ei toistaiseksi ole riittävästi tietoa. Sähköisiä tiedonkeruumenetelmiä kehitettäessä on hyvä pitää mielessä, että suuri osa iäkkäistä ei käytä internetiä «Sainio P, Stenholm S, Valkeinen H, Vaara M, Heliövaara M, Koskinen S. Fyysinen toimintakyky. Kirjassa: Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A ym. (toim.). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. F»62, joten myös muut tiedonkeruutavat ovat edelleen välttämättömiä. Saavutettavuus ja esteettömyys tulee huomioida myös väestötutkimusten suunnittelussa, toteuttamisessa ja tulosten raportoinnissa. «EU 2016. Euroopan parlamentin ja neuvoston saavutettavuusdirektiivi 2012/2016. Saatavilla: »14

Edellä on kuvattu monia kehityssuuntia, jotka voivat tulevaisuudessa tehostaa ja parantaa tiedonkeruuta väestön toimintakyvystä. Toistaiseksi väestötutkimukset ovat kuitenkin luotettavin väestön fyysistä toimintakykyä koskevan tiedon lähde. Toimintakykytiedon tarve tulee entisestään korostumaan väestön ikääntyessä. Tämä suositus nojaa pitkälti perinteisiin käytössä koeteltuihin menetelmiin, mutta on selvää, että digitalisaation ja uusien aineistonkeruumuotojen tuomia mahdollisuuksia, hyötyjä ja haittoja on syytä punnita siinä vaiheessa, kun ne ovat saatavilla. Tässä suhteessa suosituksen päivittäminen saattaa olla ajankohtaista yllättävänkin nopeasti.

Liitteet