Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn mittaaminen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä

Tiivistelmä

Palvelutarpeen selvittäminen on lakisääteistä. Tuen ja palveluiden tarpeen monipuolinen, moniammatillinen, luotettava ja vertailukelpoinen arviointi tehdään silloin, kun iäkäs henkilö ei selviä arjestaan ilman toisen ihmisen apua tai tällainen tilanne on odotettavissa. Palvelutarpeen arviointi sisältää iäkkään henkilön oman näkemyksen ja eri ammattiryhmien kannanotot. Omaiset tai läheiset voivat iäkkään salliessa osallistua palvelutarpeen selvittämiseen, kun se on tiedonsaannin kannalta tarpeellista

Palvelutarpeiden selvittäminen edellyttää henkilön toimintakyvyn kaikkien ulottuvuuksien sekä hänen kuntoutumisen mahdollisuuksiensa arvioimista. Lisäksi kartoitetaan ja tarvittaessa arvioidaan sopivilla mittareilla toimintakyvyn heikentymistä uhkaavia riskitekijöitä sekä jäljellä olevia voimavaroja.

Yhteinen piirre vaikuttaville sosiaali- ja terveyspalveluille on asiakkaan tarpeiden huolellinen arviointi usean ammattiryhmän toimesta ja systemaattinen validoitujen mittareiden käyttö arvioinnissa. Kansallisella tasolla on hyvä olla käytössä yhtenäiset ja yhdessä sovitut mittarit, jolloin mahdollistuu asianmukainen iäkkään henkilön tarpeisiin vastaaminen sekä luotettava vertailu ja seuranta.

Tämän suosituksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa iäkkäiden henkilöiden palvelutarpeiden selvittämisen käytäntöjä suosittamalla kansallisesti yhtenäisiä luotettavia mittareita toimintakyvyn arviointiin. Suositus tukee sekä palveluiden järjestäjiä että ammattilaisia luotettavien mittareiden ja mittareiden tulosten käytössä osana palvelutarpeiden selvittämistä. Mittareiden käyttö edellyttää aina niihin perehtymistä ja säännöllisesti päivitettyä osaamista sekä arviointiin riittävästi varattua aikaa. Suositukseen on valittu yksi tai useampia mittareita kultakin toimintakyvyn osa-alueelta sekä RAI-arviointivälineitä, jotka soveltuvat käytettäväksi palvelutarpeen selvittämisessä. Mittareiden kuvaukset ja soveltuvuusarvioinnit löytyvät TOIMIA-tietokannasta.

Ennaltaehkäisyn korostamiseksi suositus sisältää lisäksi mittareita, joilla voidaan kartoittaa toimintakyvyn riskitekijöitä, selvittää tarkemmin jonkin toimintakyvyn osa-alueen ongelmia tai arvioida läheisiltä saadun avun luonnetta, tarvetta ja saantia. Alueella tai kunnassa mittareista on tarkoitus valita käyttöön vähintään yksi mittari kultakin toimintakyvyn osa-alueelta. Vaihtoisesti palvelutarpeiden selvittämisessä voidaan käyttää RAI-järjestelmän välineitä ja mittareita.

Palvelutarpeiden selvityksen lopputulos on yksilöllinen, iäkkään henkilön, hänen läheistensä sekä arvioijan välisen vuorovaikutuksen summa. Selvityksen perusteella tehdään päätökset avun ja tuen tarpeesta ja niiden toteutustavasta. Selvitys ei aina välttämättä johda säännölliseen palveluun. Iäkästä henkilöä voidaan tukea myös monilla muilla tavoilla. Silloinkin voi olla aiheellista sopia, milloin tilannetta seurataan uudella arvioinnilla.

Suositus ”Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn mittaaminen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä” on alun perin julkaistu TOIMIA-tietokannassa 25.1.2011 Harriet Finne-Soverin, Raija Leinosen, Tiina Aution, Sirkkaliisa Heimosen, Jyrki Jyrkämän, Seija Muurisen, Riitta Räsäsen ja Päivi Voutilaisen laatimana. Uusittu suositus vastaa nykyhetken kansallisia linjauksia ja toimintakyvyn arvioinnin käytäntöjä sekä saatavilla olevia mittareita ja arviointivälineitä.

Johdanto

Ikääntyneiden henkilöiden määrä yhteiskunnassamme on kasvanut huomattavasti viime vuosina ja kasvu jatkuu edelleen. Suomessa vuonna 2019 oli reilut 1,2 miljoonaa yli 65-vuotiasta ihmistä «Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-5379. 2019. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 16.5.2020]. Saatavilla »30, joista lähes miljoona elää arkeaan itsenäisesti. Toisen ihmisen avun ja palveluiden tarve lisääntyy toiminnanvajausten ilmaantumisen myötä. Länsimaissa yli 80-vuotiaista noin joka neljäs tarvitsee jonkinlaista neuvontaa, kuntoutusta, hoitoa tai muita palveluita. Väestön ikääntyessä, apua tarvitsevien henkilöiden lukumäärä kasvaa merkittävästi.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa painopistettä on iäkkäilläkin henkilöillä siirretty itsehoitoon ja ennaltaehkäiseviin toimiin ja palveluihin. Tavoitteena on edistää ihmisten kykyä hallita omaa elämäänsä ja samalla hillitä kustannuksia. Kun henkilö ei enää selviydy itsenäisesti tai lähipiirin turvin, sosiaali- ja terveydenhuollon vastuulla on arvioida henkilön tuen ja palveluiden tarve sekä tarjota tarpeenmukaiset palvelut ja tuki. Hoidon, kuntoutuksen, palvelujen ja tuen tarpeeseen perustuva saanti sekä oikeudenmukainen jakautuminen niitä tarvitsevien kesken edellyttää monipuolista, monialaista ja järjestelmällistä palvelutarpeen arviointia ja arviointitietoon perustuvaa päätöksentekoa.

Palvelutarpeen selvittämisen lainsäädännöllinen perusta ja selvittämisen tavoitteet

Palvelutarpeen selvittämisellä tarkoitetaan iäkkään henkilön arjesta suoriutumisen kattavaa, moniammatillista, monipuolista ja luotettavaa arviointia palvelujen tai tukien saamiseksi. Sen toteuttavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset yhdessä iäkkään henkilön ja/tai hänen edustajansa kanssa. Iäkkään henkilön omaisen tai läheisen osallistuminen arviointiin on suotavaa

Iäkkäiden henkilöiden palvelutarpeen arvioinnista säädetään vanhuspalvelulaissa (laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 2012/980, VanPL), sosiaalihuoltolaissa (2014/1301, SHL) sekä terveydenhuoltolaissa (2010/1326, THL). Palvelutarpeiden selvittäminen tulee lain mukaan tehdä kiireellisissä tapauksissa välittömästi ja muutoinkin viipymättä, ja se on saatettava loppuun viivästyksettä. Selvityksen tulee olla kokonaisvaltainen ja iäkkään henkilön elämäntilanteen mukainen. Selvitys kattaa iäkkään ihmisen voimavarojen ja mahdollisuuksien sekä arjesta selviytymisen ja sen uhkatekijöiden kartoituksen. (ks. tarkemmin Liite1)

Toimintakyky arvioidaan

• lakisääteisissä palvelutarpeen selvittämistä edellyttävissä tilanteissa
  • henkilö itse, omainen tai asiakkaan tunteva muu henkilö pyytää arviointia
  • omainen, läheinen tai ammattihenkilö tekee huoli-ilmoituksen iäkkään henkilön tilanteesta
• kotihoidon tai asumispalveluiden tarvetta harkittaessa
• selvitettäessä apu- ja hoitovälineiden tai kodin muutostöiden tarvetta
• haettaessa erilaisia tukipalveluita kuten ateriapalvelua, turvapalvelua tai kuljetuspalvelua
• lääketieteellisten tutkimusten, hoitojen ja monialaisen kuntoutuksen aloittamisen yhteydessä
• sairaalasta kotiutumisen yhteydessä, erityisesti henkilöillä, joilla on monia sairauksia ja toiminnanvajeita. Ks. myös TOIMIA-suositus iäkkään henkilön lyhytaikaisen sairaalahoidon jälkeinen kuntoutus «Iäkkäiden henkilöiden lyhytaikaiseen sairaalahoitoon liittyvä toimintakyvyn arviointi kuntoutumisen käynnistäjänä»1
• määrävälein tehtävässä arvioinnissa tai asiakkaan tilanteen muuttuessa merkittävästi
• muissa kokonaisvaltaista arviointia tai seurantaa edellyttävissä tilanteissa
• haettaessa omaishoidon tukea, jolloin arviointiin kuuluu myös omaishoitajan tarpeiden, voimavarojen ja kodin soveltuvuuden arviointi (esimerkiksi esteettömyys).

Palvelutarpeen selvittäminen on prosessi

Asiakkaan palvelutarpeiden selvittämiseksi laaja-alaisesti ja siten, että selvitys johtaa oikeisiin, ja asiakkaalle yksilöllisesti sovitettuihin ratkaisuihin, tarvitaan

• monialalaista osaamista ja tietoja eri ammattiryhmiltä sekä
• tietoja asiakkaalta itseltään sekä hänen läheisiltään.

Toimintakyvyn arviointi osana palvelutarpeiden arviointia

Palvelutarpeen arviointiin kuuluva toimintakyvyn arviointi kattaa aina toimintakyvyn eri ulottuvuudet: fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen ja sosiaalisen toimintakyvyn sekä arjessa suoriutumisen. Toiminnanvajeista johtuvan avun tarpeen ja saatavilla olevan avun selvittäminen kuuluu osaksi arviointia. Toiminta tapahtuu aina jossain ympäristössä ja on siitä riippuvainen. Siksi arviointiin kuuluu myös ympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutus iäkkään henkilön toimintakykyyn ja arjessa suoriutuminen siinä ympäristössä, missä henkilö pääasiassa asuu ja elää.

Arvioinnin lähtökohta on tehdä näkyväksi iäkkään voimavarat ennemmin kuin puutteet tai vajeet. Toimintakyvyn arviointi antaa tärkeää tietoa myös mahdollisuuksista tukea toimintakykyä ja arjessa selviytymistä. Esimerkiksi kävelykyvyn havainnointi tai testaaminen antaa tietoa liikkumisvaikeuden taustasyistä ja kertoo mahdollisuuksista puuttua niihin kuntoutustoimin. Suosituksen taulukkoon «Esimerkkejä keskeisistä toimintakyvyn heikkenemisen riskitekijöitä mittaavista mittareista ja työvälineistä palvelutarpeen selvittämisen yhteydessä.»1 on koottu keskeisiä toimintakyvyn heikkenemisen riskitekijöitä ja välineitä niiden kartoittamiseen palvelutarpeen selvittämisen yhteydessä.

Toimintakykyä arvioidaan yhdessä asiakkaan kanssa keskustellen, asiakasta havainnoiden sekä tilanteeseen soveltuvia mittareita hyödyntäen. Mittareiden käyttöä suositellaan, koska niiden avulla saadaan objektiivista ja vertailtavaa tietoa toimintakyvystä ja ne mahdollistavat tilanteen seurannan.

Tämän suosituksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa palvelutarpeiden selvittämisen käytäntöjä siten, että toimintakyvyn arvioinnissa käytettäisiin kansallisesti yhtenäisiä luotettavia mittareita. Edellytyksenä on, että kunnissa ja alueilla tehdään päätöksiä yhtenäisten mittareiden käytöstä. Tämä suositus tukee myös sekä palveluiden järjestäjiä että ammattilaisia luotettavien mittareiden käytössä palvelutarpeiden selvittämisen yhteydessä.

Taulukossa «Toimintakyvyn osa-alueiden mittarit.»2 on esitelty mittarit, joita tässä suosituksessa suositellaan käytettäväksi palvelutarpeiden selvittämisen yhteydessä toimintakyvyn eri osa-alueiden arvioimiseksi. Alueella tai kunnassa mittareista valitaan käytettäväksi vähintään yksi kultakin toimintakyvyn osa-alueelta. Vaihtoisesti voidaan käyttää RAI-järjestelmän välineitä ja mittareita. Soveltuvuusarvioinnit ja perustiedot mittareista löytyvät TOIMIA-tietokannassa.

Suositukseen valitut mittarit ovat luonteeltaan nopeita toteuttaa ja tilannetta kartoittavia. Siksi tarvittaessa tulisi tehdä tai järjestää tehtäväksi kyseisen ongelma-alueen tai toimintakyvyn heikkenemisen taustalla olevien tekijöiden tarkempi selvittely.

Palvelutarpeiden arvioinnin toteuttavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset yhdessä iäkkään henkilön ja/tai hänen edustajansa kanssa. Tämän suosituksen toimintakykyä kartoittavat mittarit ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä voi käyttää mittariin perehtynyt ammattilainen. Kaikkien mittareiden käyttö edellyttää siis osaamista mutta useimpien käyttö ei edellytä erityisosaamista. Tarvittaessa kuitenkin toimintakyvyn eri osa-alueiden tarkemmassa arvioinnissa tulisi voida hyödyntää matalan kynnyksen prosessein kyseisen osa-alueen erityisosaamista omaavaa ammattilaista. Jos palvelutarpeiden kartoituksessa käytetään RAI-arviointivälineitä, arvioinnin tekijän on oltava perehtynyt ja harjaantunut RAI-järjestelmän käyttöön ja arvioinnin suorittamiseen.

Toimintakykytiedon käyttö palvelutarpeen selvittämisessä

Toimintakyvyn arvioinnin tuloksia käytetään päätöksenteossa. Arviointitietoa käytetään sekä hoidon, palveluiden ja kuntoutumisen suunnittelussa että niiden toteutumisen seurannassa. Toteutumisen seurannassa käytetään samoja mittareita ja arviointimenetelmiä, joita käytettiin palvelutarpeiden selvittämiseksi.

Yksittäisen toimintakykymittarin tulos ei ole kriteeri avun, tuen tai palvelun saamiselle tai epäämiselle. Oleellista on tarkastella iäkkään henkilön elämäntilannetta ja toimintakykyä kokonaisuutena ja ymmärtää eri osa-alueiden vaikutus toisiinsa. Esimerkiksi henkilön psyykkinen tai sosiaalinen tilanne voi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti henkilön toimintakykyyn. Silloin, tuki, toimet tai palvelut on syytä ensin kohdentaa tietylle tai tietyille ongelman juurisyynä oleville osa-alueille.

Iäkkään ihmisen toimintakyvyssä voi tapahtua muutoksia hyvinkin nopeasti. Siksi on tärkeää, että toimintakyky arvioidaan säännöllisesti, mutta myös aina tarpeen mukaan. Säännöllistä palvelua saavalle iäkkäälle henkilölle tehdään suunnitelma arvioinnista. Suunnitelmaan tulee kuulua, että arviointi tehdään paitsi määrävälein, myös aina silloin, jos henkilön tilanteessa tai toimintakyvyssä tapahtuu merkittäviä muutoksia.

Vaikka palvelutarpeiden selvittäminen ei johtaisi säännölliseen palveluun, kannattaa arvioida onko seurannalle tarvetta sekä missä ja kenen toimesta toimintakyvyn seuranta voisi toteutua. Kuva «»1 havainnollistaa prevention ja toimintakykymittareiden käyttöalueita hallituksen kärkihankkeissa (2015–2019) käytetyn keskitetyn alueellisen asiakas- ja palveluohjauksen mallin mukaan.

Erityisen tärkeää on tunnistaa iäkkään henkilön toimintakyvyn heikkeneminen akuutin sairauden tai sairaalahoidon seurauksena. Oikea-aikaisella toimintakyvyn arvioinnilla voidaan ehkäistä sairaalakierteen syntyminen ja avuntarpeen lisääntyminen. Terveydenhuollon ja kotipalveluita toteuttavien tahojen välinen yhteistyö on tällaisten tilanteiden ennaltaehkäisyn ja seurannan kannalta ensiarvoista. Toimintakyvyn arvioinnista iäkkään henkilön lyhytaikaisen sairaalahoidon jälkeisen kuntoutuksen käynnistäjänä on saatavilla oma TOIMIA-suositus. «Iäkkäiden henkilöiden lyhytaikaiseen sairaalahoitoon liittyvä toimintakyvyn arviointi kuntoutumisen käynnistäjänä»1

Kuva 1. Asiakas ja palveluohjauksen malli. (Lähde: Noro & Karppanen, STM 29/2019)

Toimintakykymittareiden soveltuvuus palvelutarpeen arviointiin

Toimintakykymittareiden psykometrisista ominaisuuksista ja niiden soveltuvuudesta juuri palvelutarpeen arviointiin on toistaiseksi saatavilla vähän systemaattista tutkimustietoa. Yhteinen piirre vaikuttaville sosiaali- ja terveyspalveluille on kuitenkin asiakkaan tarpeiden huolellinen arviointi usean ammattiryhmän toimesta ja systemaattinen riittävästi validoitujen mittareiden käyttö arvioinnissa. Kansallisella tasolla on hyvä olla käytössä yhtenäiset ja yhdessä sovitut mittarit, jolloin mahdollistuu luotettava vertailu ja seuranta. Tämän suosituksen mittareiden valinnassa työryhmä noudatti THL:n TOIMIA-tietokantaan määriteltyjä kriteereitä, jotka mittarin tulee täyttää ollakseen riittävän pätevä ja soveltuva palvelutarpeen arviointiin (TOIMIA-tietokanta, 2019). Nämä kriteerit ovat:

• Mittarin taustakysymykset perustuvat kansainvälisesti hyväksyttyihin luokitteluihin kuten kansainväliset tautiluokitukset (ICD DSM) tai kansainvälinen toimintakykyluokitus (ICF) ja ne ovat ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä käytännön työntekijöille.
• Mittaria on verrattu tilastollisia menetelmiä käyttäen vähintään toiseen seuraavista
  • asiantuntijoiden arviointi TAI
  • aiemmin päteväksi todistettu muu samaa asiaa mittaava mittari
• Kaksi eri arvioijaa päätyy toistuvasti riittävän yhtenevään tulokseen arvioidessaan samaa henkilöä samanaikaisesti (interrater reliabiliteetti)
• Mittareiden ominaisuudet on julkaistu vertaisarviointimenetelmää käyttävissä julkaisuissa, jolloin niiden on todettu täyttävän pätevyydelle asetettavat kriteerit.

Jos palvelutarpeen arvioinnissa käytettävän mittarin tehtävänä on erotella henkilöt, joilla todennäköisesti ei ole sosiaali- tai terveysalan palvelujen tai etuuksien tarvetta niistä, joilla tällaisen palvelun tai etuuden tarve todennäköisesti on olemassa, mittarin pätevyys ja soveltuvuus edellyttää, että mittari tuottaa luotettavasti erottelevan raja-arvon.

Yksittäinen raja-arvo ei riitä päätöksenteon perusteeksi. Ratkaisut perustuvat mittaritiedon lisäksi asiakkaan ja tarvittaessa eri alojen asiantuntijoiden näkemyksiin sekä palvelutarpeen arvioinnista vastaavan ammattilaisen huolelliseen kokonaisarvioon asiakkaan tilanteesta ja tarpeista.

Mittareiden herkkyys ei aina riitä tunnistamaan kaikkia toiminnanvajauksen varhaisia ennusmerkkejä. Siksi palvelutarpeen arviointia suorittavalta ammattilaiselta edellytetään perehtyneisyyttä vajauksen varhaisten signaalien tunnistamiseen antaakseen ohjausta toiminnanvajausten syntymisen ennaltaehkäisyyn.

Määritelmiä

Asiakas- ja palveluohjaus on keskeinen osa iäkkäiden palvelukokonaisuutta. Tavoitteena on neuvoa ja tukea sekä sosiaali- tai terveysalan apua ja palveluita hakevien että niitä jo saavien asiakkaiden elämää. Asiakasohjaus koordinoi ja sujuvoittaa palveluiden kohdentumista asiakkaiden palvelutarpeiden selvityksessä tunnistettujen yksilöllisten palvelutarpeiden mukaisesti. Keskeisiä asiakas- ja palveluohjauksen periaatteita ovat matala kynnys, saavutettavuus 24/7, yhteydenoton helppous ja yhdenvertaisuus. Asiakas- ja palveluohjaukselle tyypillistä on verkostomainen työskentelytapa ja yhteistyö eri tahojen ammattilaisten sekä asiakkaan omaisten ja läheisten kanssa.

Palveluilla tarkoitetaan tässä suosituksessa sosiaali- ja terveyspalveluja ellei erikseen ole mainittu, että tarkoitetaan esimerkiksi muita kolmannen sektorin tuottamia tai liikunta- tai kulttuuritoimen palveluita.

Arvioinnin kattavuudella tarkoitetaan iäkkään henkilön elämäntilanteen kokonaiskuvaa. Kattavaan arviointiin kuuluu moniulotteisuus, jolla tarkoitetaan toimintakyvyn eri osa-alueiden useiden mittareiden sekä keskustelu- ja havainnointitiedon käyttöä sekä moniammatillisuus, joka tarkoittaa vähintään kahden eri ammattiryhmän osallistumista arvioon. Monipuoliseen palvelutarpeiden selvittelyyn sisältyy myös kuntien ja/tai KELAn myöntämä sellainen rahallinen tai siihen verrattava tuki, joka auttaa henkilöä selviytymään mahdollisimman itsenäisesti. Näitä ovat muiden muassa omaishoidon tuki tai kodinmuutostyöt. Myös yksityisten tahojen, säätiöiden, järjestöjen tai muun ns. kolmannen sektorin tarjoamat palvelut ja mahdollisuudet niiden hyödyntämiseen tulee arvioinnissa ottaa huomioon riippumatta siitä osallistuvatko kunnat näiden rahoittamiseen vai ei. Tällaisia voivat olla esimerkiksi lumenluonti, siivous tai liikunta- tai muu kuntoutumista tukeva toiminta, kuten vertaisryhmät.

Omaishoitajalla tarkoitetaan kaikkia omaistaan tai läheistään hoitavia tai auttavia henkilöitä, riippumatta onko heillä sopimus kunnan kanssa vai ei. Läheisten antamalla avulla tarkoitetaan muiden kuin ammattinsa puolesta iäkkäälle henkilölle apua antaneita henkilöitä. Arvioitavan henkilön voimavaroilla tarkoitetaan fyysisiä, psyykkisiä, kognitiivisia, sosiaalisia ja taloudellisia voimavaroja. Moniammatillisuudella tarkoitetaan eri ammattiryhmien yhteistyötä palvelutarpeen selvittämisen eri osa-alueilla ja näiden osaselvitysten kokoamista iäkkään henkilön tarpeita vastaavaksi kokonaisuudeksi.

Läheisten antamalla avulla tarkoitetaan muiden kuin ammattinsa puolesta iäkkäälle henkilölle apua antaneita henkilöitä.

Arvioitavan henkilön voimavaroilla tarkoitetaan fyysisiä, psyykkisiä, kognitiivisia, sosiaalisia ja taloudellisia voimavaroja.

Moniammatillisuudella tarkoitetaan eri ammattiryhmien yhteistyötä palvelutarpeen selvittämisen eri osa-alueilla ja näiden osaselvitysten kokoamista iäkkään henkilön tarpeita vastaavaksi kokonaisuudeksi.

Liite 1. Palvelutarpeen selvittämistä ohjaava lainsäädäntö

Iäkkäiden henkilöiden palvelutarpeen arvioinnista säädetään vanhuspalvelulaissa (laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 2012/980, VanPL) ja sosiaalihuoltolaissa (2014/1301, SHL) sekä terveydenhuoltolaissa (2010/1326, THL) seuraavasti:

• Kun kunnallisen sosiaalihuollon palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tietää sosiaalihuollon tarpeessa olevasta henkilöstä, hänen on huolehdittava, että henkilön kiireellisen avun tarve arvioidaan välittömästi. Lisäksi henkilöllä on oikeus saada palvelutarpeen arviointi, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. (SHL 36§) Arviointi/selvittäminen on aloitettava viipymättä ja saatettava loppuun ilman aiheetonta viivytystä (SHL 36§ ja VanPL 15§)
• Arvioinnin tekeminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun asiakas, asiakkaan omainen/läheinen tai hänen laillinen edustajansa on ottanut yhteyttä, jos henkilö on yli 75-v tai henkilö saa ylintä hoitotukea (SHL 36§), tällöin arvioinnilta edellytetään moniulotteista henkilön arjessa selviytymisen ja sen uhkatekijöiden selvittämistä
• Arviointi tehdään asiakkaan elämäntilanteen edellyttämässä laajuudessa (SHL 36§). Iäkkään henkilön palvelujen tarve selvitetään kokonaisvaltaisesti (VanPL15§).
• Muu viranomainen ottaa yhteyttä asianomaisen luvalla ja ilmaisee, että asiakkaalla on palvelutarve tai että hänen palvelutarpeensa tulisi selvittää (SHL 35§)
• Iäkkään henkilön palvelutarpeesta on tehty ilmoitus; henkilö ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan (VanPL 25§)
• Kunnan on järjestettävä potilaan sairaanhoitoon liittyvä lääkinnällinen kuntoutus. Lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluu: 1) kuntoutusneuvonta ja kuntoutusohjaus; 2) potilaan toiminta- ja työkyvyn sekä kuntoutustarpeen arviointi; 3) kuntoutustutkimus, jonka avulla selvitetään potilaan kuntoutusmahdollisuuksia; 4) toimintakyvyn parantamiseen ja ylläpitämiseen tähtäävät terapiat sekä muut tarvittavat kuntoutumista edistävät toimenpiteet; 5) apuvälinepalvelut; 6) sopeutumisvalmennus; 7) 1–6 kohdassa tarkoitetuista tarpeellisista toimenpiteistä koostuvat kuntoutusjaksot laitos- tai avohoidossa (THL 29§ )