Hyväksyvä havainnointi muutoksen tukena
Tässä luvussa tutustutaan toistuvan toiminnan hyväksyvään havainnointiin. Myös oman tilanteen hahmottamista erilaisin sisäisin mittarein tarkastellaan. Sitten tutkitaan uupumukselle altistavia ajattelu- ja toimintamalleja sekä näiden vastapainoksi jaksamista tukevia ajattelu- ja toimintamalleja. Jaksamista tukevien ajattelu- ja toimintamallien kohdalla ja niiden vahvistamiseksi on kerrottu, missä kohtaa tätä kirjaa mitäkin asiakokonaisuutta käsitellään. Kaiken kaikkiaan luvun tehtävänä on ohjata oman tilanteen, ajattelun ja toiminnan hyväksyvään havainnointiin, koska hyväksyvä havainnointi lisää itseymmärrystä, joka auttaa muutoksessa kohti jaksamista tukevaa käyttäytymistä.
Toistuva toiminta
Ihminen toimii usein automaattiohjauksella. Näin päätösvallassa on ikään kuin autopilotti, joka ohjaa toimintaa. Ihmiselle on kehittynyt erilaisia tapoja ajatella sekä toimia, ja nämä tavat toistuvat arjessa. Automaattiohjauksella toimiminen on erilaista kuin vapaus valita tarkoituksenmukainen toiminta tilanteen mukaan. Hyväksyvä havainnointi pysäyttää tuon autopilotin ja antaa mahdollisuuden tarkastella omaa toimintaa ja elämää ikään kuin lintuperspektiivistä käsin. Hyväksyvässä havainnoinnissa asenne itseen on utelias, kiinnostunut ja myötämielinen.
Äiti seurasi sivusta, kuinka hänen 5-vuotias tyttärensä leikki samanikäisen kaverinsa kanssa. Tytöt pyörivät ympyrää ja heiluttivat käsiään kiihkeästi. He hokivat: "Kiire, kiire, kiire, kiire…" Äiti kysyi tytöiltä: "Mitä te leikitte?" Tytöt vastasivat: "Me leikitään aikuista."
Hyväksyvä havainnointi tarkoittaa sitä, että nykytilannetta tarkastellaan ilman paineita muuttaa mitään. Suhtautuminen asioihin on silloin kiinnostunutta ja rauhallista. Käytännössä hyväksyvä havainnointi tarkoittaa asioiden huomaamista: "Jos toimin näin, siitä seuraa tätä, mutta jos toimin näin, siitä seuraa tätä." Hyväksyvä havainnointi voi uupumuksessa liittyä stressin oireiden tunnistamiseen, oman tilanteen hahmottamiseen ja ymmärtämiseen.
Urautuneet toimintamallit ovat kuin junan raiteet (Stahl & Goldstein 2014: 139). Ärsykkeet tuottavat tällöin suoraan automaattisen reaktion. Laukaisevat tekijät käynnistävät meissä usein ajattelu- ja toimintatapoja ilman, että pysähtyisimme miettimään, mikä on hyvinvoinnillemme hyödyllistä. Hyväksyvä havainnointi tapahtuu tuossa välissä; hyväksyvä havainnointi mahdollistaa pysähtymisen ja toiminnan valinnan sen mukaan, mikä on viisasta tilanteessa.
Työ ja elämä ovat harvoin kaikki-tai-ei-mitään, vaan ne ovat monen asian suhteen sekä-että. Siten omaa tilannettaan on hyvä arvioida erilaisten jatkumoiden avulla. Kyseessä on aina subjektiivinen eli omaan näkökulmaan perustuva arviointi, mutta se antaa itselle tuntumaa siitä, missä mennään. Ihmiset ovat oikeastaan hyviä ja taitavia arvioimaan tilanteitaan ja sisäisen maailmansa ominaisuuksia jatkumoiden avulla. Suurin osa ihmisistä sijoittuu jatkumolla johonkin ääripäiden välille, harvemmin ääripäihin.
Esimerkki
Tuomolta kysyttiin hänen omaa arviotaan siitä, kuinka stressaantunut asteikolla 0–10 hän on tällä hetkellä. Tuomo sijoitti itsensä seiskan kohdalle. Tämä sai hänet miettimään omaa tilannettaan ja hyvinvointiaan.
Myös mielialaa voidaan arvioida jatkumolla.
Tehtävä
Kuinka arvioisit omaa mielialaasi tällä hetkellä asteikolla 0–10?
Vuosien kuntoutustyökokemukseni perusteella kuntoutujat ovat hyviä arvioimaan omaa mielialaansa näin. Jonkinlaista varovaista yleistettävyyttä voi omalla mielialan arviolla olla tai ainakin sen perusteella arvioida jatkokartoituksen tarvetta. Yksioikoisesti tulkittuna tuo arvio mielialasta saattaa joskus olla hyvä mittari siitä, onko avun tarvetta vai selviytyykö tilanteesta yksin.
Suomalaiset eivät kymmentä arvioksi omasta mielialastaan anna ja yhdeksänkin on harvinainen arvio. Yhdeksikön antaa yleensä erittäin myönteisesti asioita tarkasteleva henkilö, hyvässä elämäntilanteessa oleva tai sitten sellainen henkilö, joka on selviytynyt vaikeista ajoista ja osaa nyt arvostaa perusasioita, jotka ovat muille itsestäänselvyyksiä. Seitsemän tai kahdeksan itselleen antaa yleensä henkilö, jolla on perusasiat kunnossa. Vaikka asiat eivät ole täydellisesti, on pääsääntöisesti hyvä olla. Viitosen tai kuutosen antavilla on sitten selkeästi kuormitustekijöitä työssään tai elämässään. Jos oma arvio on mielialasta viitosen alle ja pysyy siellä pidempään, on hyvä harkita tuen ja avun hakemista oman tilanteen jäsentämiseen.
Hyväksyvä havainnointi tarkoittaa myös ulkoisten tekijöiden havainnointia. Esimerkiksi tärkeää on tunnistaa, mitkä ulkoiset painetekijät vaikuttavat omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Hyväksyvässä havainnoinnissa painopiste on ymmärtämisessä. Koska olemme inhimillisiä olentoja, reagoimme asioihin ajatuksilla ja tunteilla. Hyväksyvä havainnointi tarkoittaa paitsi oman tilanteen hahmottamista myös omien ajatusten, tunteiden, toiminnan ja varsinkin toistuvan toiminnan havainnointia. Myös stressireaktioita voidaan oppia tarkastelemaan uteliaan kiinnostuneesti: "Ahaa, tässä kohtaa reagoin tilanteeseen näin."
Tehtävä
Seuraa kolmen päivän ajan omia tapojasi ja tottumuksiasi, kirjaa ne ylös. Mitkä tavoista ja tottumuksista tukevat hyvinvointiasi?
Tehtävä
Kerro oman uupumuksesi tarina. Mistä uupumuksesi alkoi? Mikä pitää yllä uupumusta? Missä pisteessä olet nyt?
Tarkastele sitten kertomustasi. Mikä on tarinasi olennaisin viesti?
Mitä tarina kertoo ympäristöstä ja muista ihmisistä? Ja mitä tuo tarina kertoo sinusta? Kertooko tarina jotain pyrkimyksistäsi ja arvoistasi?
Uupumukselle altistavia ajattelu- ja toimintamalleja
Inhimillisyyteen kuuluu asioihin reagointi, ja reaktiot voivat johtaa toimintaan. Uupumukseen liittyy sekä ulkoisia että sisäisiä toimintayllykkeitä. Toimintayllyke tarkoittaa sitä, että yllyke saa aikaan tietyn toiminnan. Ulkoiset toimintayllykkeet liittyvät työuupumuksessa usein työhön; työn luonteeseen, määrään tai työympäristöön. Ulkoinen toimintayllyke voi olla esimerkiksi esimieheltä tuleva tehtävänanto, asiakkaan toive tai työkaverin pyyntö saada perehdytystä.
Lisäksi ihmisellä on usein myös sisäisiä toimintayllykkeitä. Työntekijällä voi olla vahva velvollisuudentunto huolehtia siitä, että kaikki tehtävät tulevat hoidetuiksi. Tai sitten hänellä voi olla vahva oikeudenmukaisuudentarve, jolloin hänen toimintayllykkeensä on puolustaa ja suojella muita. Nämä sisäiset toimintayllykkeet liittyvät omiin ajattelu- ja toimintamalleihin. Itseä kuormittavia ajattelu- ja toimintamalleja käsitellään lisää luvussa «Skeemat uupumuksessa»1 Skeemat uupumuksessa.
Uupumuksessa ihmisellä on usein liikaa tehtävää. Sisäiset "pitäisi"- ja "täytyisi"-ajatukset voivat tuolloin lisätä kuormittuneisuutta. Nämä "pitäisi"- ja "täytyisi"-ajatukset juontavat juurensa siihen, että henkilö näkee, miten asioiden pitäisi olla. Siten henkilöllä, jolla on paljon sisäisiä toimintayllykkeitä, on ikään kuin liian hyvä näkökyky. Hänellä saattaa olla sisällään suora yhteys ideaalimaailmaan. Sisäiset standardit määrittelevät toimintaa. Koska asiat harvoin ovat täydellisesti ja vastaavat tuota ideaalimaailmaa varsinkaan nykypäivän työelämässä, nämä sisäiset toimintayllykkeet voivat lisätä entisestään kuormittuneisuutta.
Esimerkki
Jussi piti työpuhelintaan aina auki. Hän oli vapaa-ajallaankin tavoitettavissa, vaikka hänen työtehtävänsä ei tätä edellyttänyt. Puhelin soi usein työajan jälkeen ja joskus viikonloppuisinkin. Jussi oli kaiken aikaa ikään kuin valmiustilassa reagoida asioihin. Tämä kuormitti Jussia.
On olemassa vastuuntuntoisuutta ja sitten on olemassa ylivastuullisuutta. Ylivastuullinen ote on sellainen, jossa huolta kannetaan oman vastuualueen ulkopuolisista tekijöistä. Vastuuntuntoisessa otteessa huolehditaan omista työtehtävistä.
Lisäksi on olemassa tunnollisuutta ja ylitunnollisuutta. Tunnollinen ihminen hoitaa tehtävät riittävän hyvin. Ylitunnollinen ote on sellainen, että yritetään tehdä huolellisesti ja viimeisen päälle tehtävät ja työsuoritteet silloinkin, kun sillä ei ole olennaista merkitystä työsuoritteiden onnistumisen suhteen. Voi olla, että ylitunnollisuudessa on vaikea erottaa, mikä on olennaista ja mikä on epäolennaista. Ylitunnollisuuteen liittyy usein vaikeutta vetää rajoja tai luottaa siihen, että muut osaavat hoitaa hyvin näitä tehtäviä.
Mikäli jaksaminen on koetuksella, on hyvä miettiä omaa rooliaan työyhteisössä. Puolestapuhujan tai kehittäjän rooli saattaa kääntyä raskaaksi, jos tällaista roolia ei ole virallisesti annettu. Vastuullinen rooli sekä otetaan itse että annetaan ympäristön taholta. Ihminen, joka ottaa laaja-alaisesti vastuuta, saattaa antaa signaalin ympäristölle, että hänelle voi antaa asioita hoidettavaksi.
Esimerkki
Minja työskenteli toimistossa. Työhön kuuluvat asiat olivat monimuotoisia, ja ajoittain piti vastata asiakkaiden vaikeisiin kysymyksiin ja tehdä vaativia päätöksiä. Minja oli vastuuntuntoinen, ja hän oli tottunut ottamaan selvää vaikeistakin asioista. Hän myös opasti ja neuvoi työkavereitaan tarvittaessa. Nykyään työkaverit toivat vaikeat asiat suoraan Minjalle ilman, että yrittivät itse selvitellä asioita. Minja ei ehtinyt hoitaa omia tehtäviään, koska työkavereiden tehtävien hoitaminen vei suuren osan hänen ajastaan.
Sisäiset standardit tulevat usein kasvatuksesta. Nämä "pitäisi"- ja "täytyisi"-säännöt ovat usein opittuja. Samalla myös oma temperamenttimme vaikuttaa siihen, miten omaksumme ja sisäistämme näitä standardeja. Myös kulttuuri, jossa kasvamme, määrittelee paljon sitä, mitä arvostetaan. Aikakausilla on oma merkityksensä kulttuurissa. Eri-ikäisten kuntoutujien kertoman mukaan työkulttuurissa on tapahtunut valtava murros sen suhteen, mitä painotetaan.
Muutama vuosikymmen sitten painotettiin työn huolellista ja tarkkaa tekemistä. Myös kokonaisvaltaista vastuun kantamista arvostettiin. Työn laatuun panostettiin enemmän kuin nykypäivänä. Nykyään painotetaan keskimäärin enemmän nopeutta ja tehokkuutta. Voi olla vaikea sovittaa yhteen aiemmin arvostettua työotetta ja nykypäivän vaatimuksia sekä painopisteitä.
Toisille ihmisille oikeudenmukaisuus on erittäin tärkeä asia. Tämä saattaa liittyä esimerkiksi itsemääräämisoikeuteen tai työyhteisön pelisääntöjen noudattamiseen. Periaatteet ohjaavat tuolloin omaa käyttäytymistä, ja silloin olisi hyvä, jos nämä periaatteet toteutuisivat työyhteisössä. Valitettavasti näin ei kuitenkaan aina todellisuudessa ole.
Työntekijä ei itse pääse aina vaikuttamaan omaan ajankäyttöönsä. Työyhteisössä saattaa olla ihmisiä, jotka tulkitsevat yleisesti hyväksyttyjä käyttäytymissääntöjä omalla tavallaan ja oikeuttavat ajoittain epäasiallisenkin toiminnan. Jos oma jaksaminen on koetuksella, voi olla hyvä arvioida, kuinka paljon oikeustaistelut vievät voimia, sillä todennäköistä on se, että kaikenlaiset taistelut uuvuttavat.
Liiallinen kiltteys voi olla uuvuttavaa. Liialliseen kiltteyteen liittyy myös vaikeutta vetää rajoja sekä pitää kiinni omista oikeuksista. Liialliseen kiltteyteen liittyy usein hyväksynnän hakua, jolloin omista tarpeista huolehtiminen jää toissijaiseksi. Uupumukselle altistaa myös murehtiminen, varsinkin silloin kun pohtii paljon sellaisia asioita, joille ei kerta kaikkiaan voi mitään.
Tapa tehdä työtä vaikuttaa hyvinvointiin. Uupumukseen ja väsymykseen voi liittyä joskus välttämiskäyttäytymistä. Tällöin tehtävien aloittamista lykätään ja viivästyksiä tapahtuu. Tämä taipumus välttämiskäyttäytymiseen voi altistaa uupumukselle (Heponiemi 2004). Lisäksi tekemättömät tehtävät alkavat kuormittaa henkisesti. Myös tekemättömien töiden alinomainen miettiminen ja niihin keskittyminen lisää kuormittuneisuutta. Joskus voi olla niin, että asian hoitamisen miettiminen vie paljon enemmän energiaa kuin lopulta itse tehtävän hoitaminen.
Ylipäätään on mahdollista, että stressaantuneena ja kuormittuneena uupumukselle altistavat ajatusmallit ovat ikään kuin aktiivisemmin päällä. Uupunut ihminen ei ehkä jaksa miettiä, kuinka työt olisi järkevä tehdä. Itseä kuormittavia ajattelu- ja toimintamalleja käsitellään lisää luvussa «Skeemat uupumuksessa»1 Skeemat uupumuksessa. Jaksavana on helpompi huomioida itseään ja esimerkiksi vetää rajoja. Rajojen vetämistä käsitellään luvussa «Rajojen vetäminen ja jämäkkyys»2 Rajojen vetäminen ja jämäkkyys.
Myös voimakkaalla omistautumisella työlle on omat vaikutuksensa. Työn imu voi olla niin suuri, että sitoutunut ihminen unohtaa rajoistaan kiinnipitämisen sekä hyvinvointinsa täysin. Työ voi määrittää ihmistä liikaa.
Työn merkitys
Työlle omistautuminen vaikuttaa kokemukseen työstä. On olemassa neljä kategoriaa, joissa työlle omistautumisen aste ja työn merkitys kasvavat pikkuhiljaa (mukailtuna Siltala 2004; mukailtuna myös Kahn ja Wiener 1967, 209).
Ensimmäinen kategoria on leipätyö. Leipätyö tarkoittaa työntekijälle, että hän saa työstään palkan, mutta ei juuri muuta. Työntekijä myy omaa työpanostaan, jotta saisi rahallisen korvauksen työstään. Myös työyhteisöön kuuluminen voi olla tärkeää leipätyön tekijälle.
Toinen kategoria on ammatti. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijä käyttää ammattitaitoaan ja osaamistaan työssä. Tällöin työ antaa muutakin kuin palkan. Ammatissa ja ammatillisuudessa on kuitenkin rajat. Työntekijä myy omaa työpanostaan ja osaamistaan, jotta saisi työstään etuja, kuten palkan, ja hän saa samalla tyydytystä oman ammattitaitonsa ja kykyjensä käytöstä.
Kolmas kategoria on kutsumus. Kutsumustyössä työntekijä toteuttaa omia arvojaan, jotka usein ovat yksittäistä työntekijää suurempia. Kutsumuksessa työ koetaan mielekkääksi, koska ollaan jonkin suuremman asian palveluksessa. Samalla toteutetaan itseä, koska tehdään työnä jotain arvokasta.
Neljäs kategoria on elämäntehtävä. Tässä työn ja vapaa-ajan rajat ovat hämärtyneet. Elämäntehtävässä ihminen omistautuu täysin työlleen.
Esimerkki leipätyöstä: Jaana toimi pakkaajana elintarviketeollisuuden yrityksessä. Hän oli tyytyväinen siihen, että hänellä oli työtä ja vakituinen toimeentulo. Lisäksi hän tunsi kuuluvansa porukkaan työyhteisössä.
Esimerkki ammatista: Eetu oli työskennellyt jo pidempään IT-suunnittelijana. Hän tunsi osaavansa työnsä, ja hän otti selvää uusista asioista tai perehtyi niihin sitä mukaa kuin niitä tuli vastaan.
Esimerkki kutsumuksesta: Satu oli lapsesta asti halunnut sairaanhoitajaksi. Hän piti muiden auttamista hyvin tärkeänä asiana elämässään ja halusi tehdä työtä, jossa hän pääsi auttamaan muita.
Esimerkki elämäntehtävästä: Eero ja hänen puolisonsa toimivat maatalousyrittäjinä. Heillä oli hoidettavanaan perinnetila, joka oli ollut Eeron vanhempien ja esivanhempien hallussa 1800-luvulta lähtien. Eero piti kunnia-asiana tilan jatkamista.
Pohdintaa
Mihin kategoriaan sijoittaisit oman suhteesi työhösi? Voi olla mahdollista kuulua useampaan kategoriaan samanaikaisesti.
Onko tämänhetkinen työsi sinulle leipätyö, ammatti, kutsumus vai elämäntehtävä?
Kun puhutaan työuupumuksesta, riski uupumukseen saattaa suurentua sitä enemmän, mitä suurempi on omistautumisen aste työlle. Leipätyön tekijät saattavat olla ajoittain kyllästyneitä työhönsä ja alisuoriutuminen työssä saattaa aiheuttaa väsymystä. Harvemmin kuitenkaan leipätyön tekijät uupuvat henkisesti, ellei samalla ole myös kuormitusta työpaikan ihmissuhteiden, terveyden tai henkilökohtaisen elämän alueella. Ammatillisuus taas vahvistaa työhön sitoutumisen rajoja. Työlle voidaan ajoittain omistautua voimakkaastikin, mutta mielessä on kuitenkin oman osaamisen käyttö ja myyminen työn palvelukseen.
Kutsumus voi olla työn mielekkyyttä vahvistava tekijä, mutta jos työn määrä on suuri tai liiallinen, työlle omistautuminen ja työn imu voivat uuvuttaa herkästi. Nykypäivän työssä arvoristiriita kuormittaa erityisesti kutsumustyötä tekeviä; he haluaisivat tehdä työnsä paremmin kuin työn tekemiseen annettu on resursseja. Elämäntehtävässä samoin ollaan vahvasti henkilökohtaisella tasolla sidoksissa työn tuloksiin.
Mikäli uupumusta aletaan hoitaa, ammatillisuuden vahvistamisesta on usein hyötyä. Ammatillisesta asenteesta hyötyy myös työyhteisö: toiminta on selkeämpää silloin kun pystytään työroolissa (mm. Järvinen 2008). Tämä on suotavaa myös siksi, että muistetaan, mitä perustehtävää työssä ollaan tekemässä. Työ ei myöskään ole elämän ainoa tärkeä asia.
Jos hyvinvointi olisi talo ja se olisi rakennettu peruspilareiden varaan, olisi tässä tapauksessa kyse siitä, että kaikki ei ole yhden pilarin varassa. Elämässä on paljon muita tärkeitä peruspilareita eli elämän osa-alueita, kuten ihmissuhteet, rentoutuminen ja lepo, harrastukset ja terveys.
Mikäli työ on ammatti ja myydään omaa osaamista ja ammattitaitoa, itseään voi samalla toteuttaa, mutta tällä toteuttamisella on rajat. Samoin oman osaamisen ja ammattitaidon myymisellä on myös rajat. Tässä otetaan huomioon sekä työnantajan että työntekijän itsensä asettamat rajat. Työajasta pidetään kiinni samoin kuin työyhteisön pelisäännöistä.
Jaksamista tukevia ajattelu- ja toimintamalleja
Jaksamista tukee palautumisesta huolehtiminen. Palautumisstrategioita ovat psykologinen irrottautuminen työstä, rentoutuminen, taidonhallintakokemukset ja kontrolli omaan aikaan (Feldt ym. 2007).
Psykologinen irrottautuminen tarkoittaa sitä, että päästää irti työhön liittyvistä asioista ja keskittyy muihin asioihin elämässään. Ajatusten tunnistamista käsitellään luvussa «Ajatuksiin sulautumisen purku»3 Ajatuksiin sulautumisen purku. Irtipäästämisen harjoittelua käsitellään luvussa «Irtipäästämisen tueksi: Tietoinen läsnäolo»4 Irtipäästämisen tueksi: Tietoinen läsnäolo.
Rentoutuminen voi olla psyykkistä tai fyysistä, keho ja aivot voivat palautua rasituksesta rentoutumisen avulla. Levon salliminen itselle ja siitä huolehtiminen on osa palautumista. Rentoutumisessa vireystaso laskee ja tunnetila muuttuu myönteiseksi (Feldt ym. 2007). Hyväksi havaittuja stressinhallintakeinoja käydään läpi luvussa «Muut stressinhallintakeinot»5 Muut stressinhallintakeinot.
Taidonhallintakokemukset viittaavat mielekkääseen tekemiseen vapaa-aikana. Nämä vahvistavat ihmisen pätevyyden ja hallinnan tunnetta. Työssä työtehtävät ja työnantaja määrittelevät pitkälti sen, mihin aikaa käytetään. Vapaalla olisi hyvä, jos kaikki aika ei olisi ennalta korvamerkittyä, vaan olisi vapautta päättää tilanteen mukaan, mihin aikaansa käyttää. Tähän liittyy myös joidenkin turhiksi koettujen asioiden karsiminen pois ajankäytöstään. Määräämisoikeus ajankäyttöönsä on vapaa-ajalla ihmisellä itsellään. Omien arvojen mukaista elämää käsitellään luvussa «Mielekkään elämän määrittely»6 Mielekkään elämän määrittely. Mielekästä tekemistä sivutaan useassa kohdassa tätä kirjaa.
Työssä jaksamista tukee myös tekemisestä nauttiminen, aikaansaamisen arvostaminen. Työssä on hyvä olla hetkiä, jolloin tuntee tyytyväisyyttä työhönsä sekä työniloa. Työniloa vahvistaa se, että arvostaa sitä, että on työtä, ja miettii toistuvasti työn hyviä puolia. Tähän liittyy myös riittävyyden tunne. Joskus on hyvä määritellä, mikä on riittävän hyvä työsuoritus. Työsuorituksen ei tarvitse olla aina täydellinen, vaan riittävän hyvä on tarpeeksi hyvää. Tunne siitä, että osaa työnsä ja selviytyy tehtävistään, tukee myös hyvinvointia. Työn hallinnan tunne ja sopivat myönteiset haasteet työssä tukevat jaksamista. Omaa vaatimustasoa käsitellään luvuissa «Skeemat uupumuksessa»1 Skeemat uupumuksessa ja «Joustavuutta ajatteluun ja käyttäytymiseen»7 Joustavuutta ajatteluun ja käyttäytymiseen.
Myös kokonaisuuden hahmottamisesta on hyötyä. Minkä suuren kokonaisuuden osa olet työssäsi? Ammatillista itsetuntoa vahvistaa se, että näet itsesi tärkeänä ja merkittävänä osana kokonaisuutta.
Pohdintaa
Mitä tapahtuisi, jos kukaan ei koskaan tekisi työtäsi? Mitä siitä seuraisi, jos hoitamasi tehtävät jäisivät kokonaan tekemättä?
Kokonaisuuden hahmottamista tukee myös työn laittaminen vanhan ajan punnusvaakaan, jossa hahmottuvat sekä työn hyvät että huonot puolet.
Tehtävä
Erittele työsi hyvät ja huonot puolet. Laita ne vanhan ajan punnusvaakaan, työn hyvät puolet toiseen vaakakuppiin ja työn huonot puolet toiseen vaakakuppiin. Kummalle puolelle vaaka kallistuu?
Työhön pätee sellainen näkökulma, että jotta työstä saisi etuja, kuten palkan, on suostuttava kohtuullisessa määrin haittoihin. Vaikka asiat eivät ole täydellisesti, on työssä paljon hyviä puolia. Myönteinen asenne auttaa arvostamaan nykytilanteen hyviä puolia. Haastavassa tilanteessa ratkaisukeskeisestä asenteesta on hyötyä jaksamiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että ei jäädä ongelmaan kiinni, vaan mietitään, mikä olisi riittävän hyvä ratkaisu tilanteeseen, ja asetetaan siihen liittyvä tavoite sekä keinot ja askeleet lähestyä tavoitetta. Näitä asioita käsitellään luvuissa «Aktiivinen ongelmanratkaisu»8 Aktiivinen ongelmanratkaisu ja «Vaikuttaminen työoloihin»9 Vaikuttaminen työoloihin.
Terve itsestä huolehtiminen ei tarkoita sitä, että omat tarpeet olisivat aina etusijalla. Terve itsestä huolehtiminen tarkoittaa enemmänkin sitä, että nostetaan omat tarpeet yhtä tärkeiksi kuin toisten tarpeet. Tämä tarkoittaa kompromisseja työssä. Käytännössä tämä liittyy usein vastuun tasaiseen jakamiseen työssä. Ajoittain työnantajan, asiakkaiden tai työtehtävien luonteesta johtuvat tarpeet menevät etusijalle, mutta ajoittain myös omaan hyvinvointiin liittyvät tarpeet menevät etusijalle.
Omista tarpeista huolehtiminen tukee hyvinvointia. Tämä pätee fysiologisiin perustarpeisiin, kuten nukkumiseen ja syömiseen, mutta myös tunnepuolen tarpeisiin, joita käsitellään luvussa «Joustavuutta ajatteluun ja käyttäytymiseen»7 Joustavuutta ajatteluun ja käyttäytymiseen. Omista tarpeista huolehtiminen voi olla haasteellista silloin, kun käyttäytymistä ohjaa esimerkiksi vahva velvollisuuden tunne. Omia tarpeitaan on hyvä opetella kuuntelemaan ja kunnioittamaan. Tätä teemaa sivutaan myös luvuissa «Mielekkään elämän määrittely»6 Mielekkään elämän määrittely ja «Priorisointi ja ajankäyttö»10 Priorisointi ja ajankäyttö.
Esimerkiksi säännöllisistä tauoista huolehtiminen tukee työssä jaksamista. Tauoista ei tulisi tinkiä liikaa, vaikka työssä olisi minkälainen tilanne, sillä tauoista huolehtimalla huollamme tärkeintä työkalua työssä eli omaa itseämme. Mitä jos tuo työkalu on huonossa kunnossa eikä toimi niin, että työ sujuu? Terveeseen itsestä huolehtimiseen kuuluu myös sallivuuden lisääminen itseään kohtaan. Joskus joutuu menemään yhden askeleen taaksepäin, jotta pääsisi kaksi askelta eteenpäin. Tästä on pohjimmiltaan kysymys, kun aletaan huolehtia omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Kirjassa käsitellään itsestä huolehtimista monessa kohtaa.
Hyvien sosiaalisten taitojen hyödyntäminen työyhteisössä tukee jaksamista. Hyviin sosiaalisiin taitoihin kuuluu toisten työntekijöiden arvostaminen, ystävällisyys, kyky kuunnella ja ottaa huomioon muita sekä ilmaista itseä rakentavasti. Jos tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja hyväksyy erilaisia toimintatapoja, tukee tämä yleensä omaakin hyvinvointia. Rakentavaa itseilmaisua käydään läpi luvussa «Rajojen vetäminen ja jämäkkyys»2 Rajojen vetäminen ja jämäkkyys. Tunteiden kohtaamista ja käyttäytymisen säätelyä käsitellään luvussa «Tunteiden käsittely»11 Tunteiden käsittely.
Organisaatioissa tapahtuu erilaisia muutoksia. Muutos tapahtuu usein huolimatta siitä, mitä mieltä yksittäinen työntekijä on muutoksesta. Muutokseen voi suhtautua taakkana tai mahdollisuutena. Jos saa olla mukana muutoksen suunnittelussa, tukee tämä työn hallinnan tunnetta; näkemyksensä kannattaa sanoa selkeästi silloin, kun asia on käsittelyssä ennen muutoksen toteuttamista. Aktiivinen asioiden selvittäminen ja uuden omaksuminen tukee jaksamista muutoksen keskellä. Uusien asioiden omaksumiseen kannattaa kuitenkin antaa itselleen aikaa. Joskus on hyödyllistä harjoitella ympäröivän todellisuuden hyväksymistä. Tätä käsitellään luvussa «Todellisuuden kohtaaminen»12 Todellisuuden kohtaaminen.
Resilienssin käsite kuvaa mukautumiskykyä ja sinnikkyyttä. Se kuvaa kykyä selviytyä haasteista ja vaikeista tilanteista. Resilienssi ei kuvaa ihmistä, vaan kyse on muokattavasta paineenhallintakykyyn liittyvästä ominaisuudesta, jota pystytään kehittämään. Resilientin henkilön toiminta on joustavaa muutostilanteissa. Tällöin toimintakyky palautuu melko nopeasti normaalille tasolle hankalien tilanteiden jälkeen. Resilientti henkilö säilyttää rauhallisuuden erilaisissa tilanteissa, koska hän uskoo omaan selviytymiseensä. (Ojanen V, haastattelu 2014.) Käsitteenä resilienssillä tarkoitetaan yleisesti ottaen kimmoisuutta. Resilienssiin liittyy usein optimismia ja vaikeista tilanteista oppimista.
Stressinhallintakeinojen aktiivinen käyttöönotto tukee jaksamista (ks. mm. luku «Muut stressinhallintakeinot»5). Tällöin voi miettiä, mistä on hyötynyt tähän mennessä ja mistä tulisi jatkossa huolehtia vielä paremmin. Itsetuntemuksen vahvistaminen on myös tärkeää. Jos tunnet itsesi ja tiedät, miten reagoit stressiin, voit myös säädellä toimintaasi tilanteen mukaan. Itsetuntemuksen vahvistuminen on yksi tärkeä osa tätä kirjaa, ja tätä tarkoitusta palvelevat lähes kaikki luvut tässä kirjassa.
Jatkossa käsitellään rajojen vetämistä ja jämäkkyyden vahvistamista luvussa «Rajojen vetäminen ja jämäkkyys»2. Ylivastuullisuudesta ja ylitunnollisuudesta luopuminen tukee usein jaksamista. Priorisointi on tärkeä perinteinen stressinhallintakeino; hyvä on miettiä, mikä juuri nyt on keskeistä ja olennaista. Ajankäyttöä käsitellään luvussa «Priorisointi ja ajankäyttö»10 Priorisointi ja ajankäyttö. Myös muita stressinhallintakeinoja, kuten murehtimisen rajaamista (luku «Murehtiminen ja huoliajatusten käsittely»13) ja tietoista läsnäoloa (luku «Irtipäästämisen tueksi: Tietoinen läsnäolo»4), käsitellään jatkossa. Tietynlainen toleranssi joillekin työelämän epäkohdille voi myös tukea jaksamista; tätä käsitellään luvussa «Todellisuuden kohtaaminen»12 Todellisuuden kohtaaminen.
Yhteenvetoa
Luvun tehtävänä on ohjata oman tilanteen, ajattelun ja toiminnan hyväksyvään havainnointiin. Hyväksyvä havainnointi vahvistaa itseymmärrystä, joka auttaa muutoksessa kohti jaksamista tukevaa käyttäytymistä. Käytännössä hyväksyvä havainnointi tarkoittaa asioiden huomaamista: "Jos toimin näin, siitä seuraa tätä, mutta jos toimin näin, siitä seuraa tätä." Automaattiohjauksella toimiminen on erilaista kuin vapaus valita tarkoituksenmukainen toiminta tilanteen mukaan. Omaa tilannetta voidaan arvioida myös erilaisten jatkumoiden avulla.
Uupumukseen liittyy sekä ulkoisia että sisäisiä toimintayllykkeitä. Uupumukselle altistavat muun muassa "pitäisi"- ja "täytyisi"-ajatukset, ylivastuullisuus, ylitunnollisuus, ehdottomat periaatteet, liiallinen kiltteys ja asioiden alituinen murehtiminen. Myös voimakas omistautuminen työlle saattaa lisätä riskiä uupumukseen, joskin työ voi silloin tuntua ajoittain hyvinkin mielekkäältä. Ammatillisuuden vahvistaminen on vastalääkettä tähän.
Jaksamista tukevat omista tarpeista sekä palautumisesta huolehtiminen. Jaksamista tukevat lisäksi muun muassa oman aikaansaamisen arvostaminen, riittävän hyvän työsuorituksen määrittely, kokonaisuuksien hahmottaminen, ratkaisukeskeinen ote asioihin, rakentava itseilmaisu ja kyky vetää rajoja tarvittaessa. Hyvään itsetuntemukseen kuuluu itselle sopivien stressinhallintakeinojen käyttöön otto.
Tehtävä
Mitä ajatuksia tämän luvun lukeminen herätti sinussa? Jäsentyikö asia mielessäsi jotenkin uudella tavalla? Opitko jotain itseesi soveltuvaa ja itseesi sovellettavaa tästä luvusta?